Masennus

Masennus on sana, johon varmasti jokainen on jossain yhteydessä elämänsä aikana törmännyt. Masennuksella viitataan arkipuheessa usein alakuloiseen mielialaan ja pettymyksen tunteisiin. Lääketieteellisesti masennuksella viitataan puolestaan oirekuvaltaan moninaiseen sairauteen, jonka vaikutukset näkyvät mielialan lisäksi itsetunnossa, ihmissuhteissa, työ- ja opiskelukyvyssä sekä fyysisessä hyvinvoinnissa. Vuosittain n. 10-15 % suomalaisista kärsii lieväasteisesta masennuksesta. Vaikea-asteisesta, toimintakykyä merkittävästi heikentävästä masennuksesta kärsii puolestaan 5-6 % aikuisväestöstä. Naisilla riski sairastua masennukseen on 1,5-2 kertaa suurempi kuin miehillä. Masennusoireiden kanssa ei kannata jäädä yksin, vaan avun piiriin on hyvä hakeutua riittävän varhaisessa vaiheessa.

Minullako masennusta?

Mieliala on matala ja pinna kireällä. Asiat eivät tuota enää mielihyvää eivätkä kiinnosta samalla tavalla kuin ennen. Voimavarat ovat vähissä ja olo on poikkeuksellisen väsynyt. Itku on herkässä ja pienikin vastoinkäyminen aiheuttaa syyllisyyden tunteita. Tulevaisuus näyttää toivottomalta ja menneisyydessä on vaikea nähdä muuta kuin epäonnistumisia. Itsetunto on heikentynyt. Ruokahalussa ja nukkumisessa on tapahtunut muutoksia. Mielessä pyörii itsetuhoisia ajatuksia. Olo on joko kiihtynyt tai hidastunut. Päätösten tekeminen tuntuu vaikealta ja opintoihin on vaikea keskittyä.

Mikäli tunnistat itselläsi edellä mainittuja oireita ja oireet ovat jatkuneet yli kaksi viikkoa, on syytä pysähtyä tutkimaan vointiasi tarkemmin. Masennusoireiden voidaan katsoa asettuvan jatkumolle, jonka toisessa päässä on jokaisen ihmisen elämään ajoittain kuuluva alakuloisuus ja toisessa vaikea-asteinen, hoitoa vaativa masennus. Lievistä masennusoireista voi selvitä ystävien tuella, kuormittavia tekijöitä vähentämällä ja omaan hyvinvointiin panostamalla. Mikäli oireet jatkuvat pidempään ja heikentävät arjen toimintakykyä tai sinulla on itsetuhoisia ajatuksia, on syytä hakeutua avun piiriin.

Miksi yksi masentuu mutta toinen ei?

Masennuksen taustalla katsotaan olevan sekä perinnöllinen alttius että jokin laukaiseva ulkoinen tekijä, kuten tärkeän ihmisen tai asian menettäminen, omat voimavarat ylittävä pitkäaikainen stressi, pitkään jatkuva yksinäisyys tai kuormittava elämänmuutos. Masennuksen taustalla voi olla myös jokin elimellinen tai psyykkinen sairaus. Opiskelijan elämässä riskitekijöinä voidaan pitää opintoihin liittyvää kuormitusta, opiskelijayhteisön ulkopuolelle jäämistä sekä itsenäistymiseen liittyviä elämänmuutoksia. Riskitekijöiden lisäksi suojaavat tekijät vaikuttavat siihen, miksi yksi sairastuu masennukseen mutta toinen ei. Suojaavia tekijöitä ovat muun muassa hyvä tukiverkosto sekä elämän varrella opitut selviytymiskeinot. Masennuksen yhteydessä on tärkeää muistaa, että sairastunut ei ole itse syyllinen masennuksen puhkeamiseen.

Mikä avuksi?

Koska masennuksen taustasyyt sekä ilmenemismuoto ovat jokaisen sairastuneen kohdalla erilaiset, on masennuksen hoito suunniteltava yksilöllisesti yhdessä sairastuneen kanssa. Lievempien masennusoireiden kohdalla on keskusteluhoito usein riittävä apu. Keskusteluhoito toteutetaan oireiden vaikeusasteesta riippuen joko muutamalla käynnillä terveydenhoitajan tai psykologin vastaanotolla, lyhytterapiana tai pidempikestoisena psykoterapiana. Oireiden vaikeutuessa keskusteluhoidon lisäksi käytetään usein lääkehoitoa. Monet ovat saaneet avun myös ryhmämuotoisesta hoidosta.

Lääkehoidon ja psykososiaalisen tuen lisäksi sairastuneen omalla toiminnalla on merkitystä toipumisen kannalta. Masennusoireita voi itse pyrkiä lievittämään liikkumalla kohtuullisesti, syömällä terveellisesti, hakeutumalla muiden ihmisten seuraan sekä vähentämällä stressitekijöitä elämästään. Alkoholin käyttö on hyvä pitää kohtuullisena, sillä hetkellisestä helpotuksesta huolimatta alkoholi pahentaa masennusoireita. Mikäli masennusoireita esiintyy vain pimeänä vuodenaikana, on kyseessä kaamosmasennus, jota voidaan hoitaa kirkasvalohoidolla.

Masennuksen hoidon yhteydessä on tärkeä sulkea pois mahdollisesti masennusoireita aiheuttavat somaattiset sairaudet, kuten kilpirauhasen liika-/vajaatoiminta, diabetes, pahanlaatuiset kasvaimet tai B-vitamiinin puutos. Somaattisten sairauksien lisäksi masennukseen voi liittyä muita psyykkisiä sairauksia, kuten ahdistuneisuutta, persoonallisuushäiriöitä sekä päihdeongelmia. Nämä sairaudet on huomioitava hoitoa suunniteltaessa. Masennuksen hoidossa on tärkeä ottaa huomioon myös mahdollinen itsemurhariski. Kaikista itsemurhatapauksista 2/3 on todettu liittyvän masennukseen.

Huoli läheisestä

Masennusoireet voimistuvat usein vähitellen, minkä vuoksi sairastuneen voi olla vaikea hahmottaa omaa tilannettaan realistisesti. Huoli saattaakin herätä ensin läheisillä. Jos läheisesi mieliala laskee merkittävästi, hänen nukkumisessaan sekä ruokahalussaan tapahtuu muutoksia ja hän menettää kiinnostuksensa aiemmin tärkeältä tuntuneisiin asioihin, on tämä hyvä ottaa hänen kanssaan puheeksi. Paras tapa puheeksi ottamiselle on oman huolen ilmaiseminen. Viestitä läheisellesi, että olet kiinnostunut hänen voinnistaan ja kannusta häntä tarvittaessa hakeutumaan avun piiriin. Vaikka huolien jakaminen onkin osa ystävyyttä, ei läheisen masennusoireita voi ottaa täysin omille harteille kannettavaksi. Pidä siis huoli myös omasta jaksamisestasi!

Apua masennuksen käsittelemiseen:

Artikkelin kirjoitti neuvontapsykologi Marja Koskinen
3.10.2014


Avainsanat: Mielenterveys, Psyykkinen, Masennus