- ohjeita masentuneen auttamiseksi

Lyhennelmä artikkelista "Auta masentunut takaisin valoon", Hyvä Terveys 11/2001

| Ilmaise huolesi lähimmäiselle | Auta, mutta älä mene mukaan | Verkostosta voimaa | Läsnäoloa ja myötätuntoa |
| Asianmukainen lääkehoito | Ettei masennus toistuisi | Nuoriso huolena |
Lisää tietoa masennuksesta ja muista mielenterveyden ongelmista

Masennus on Suomessa ensimmäinen mielenterveydenhäiriö, joka on saavuttanut kansantaudin mittasuhteet. On mahdotonta sanoa, kuinka paljon kyse on masennuksen todellisesta lisääntymisestä ja kuinka paljon tietoisuuden kasvusta ja asian hyväksymisestä

Masennus on myös ensimmäinen mielenterveysongelma, joka on muuttunut ymmärrettäväksi ja hyväksyttäväksi.

Hyväksyvä ilmapiiri edistää masennuksen hoitoa, koska masentunut ihminen ei itse arvosta itseään. Lievä masennus ja uupumus ovat tuttuja kokemuksia kaikille, ja siksi on helppoa samastua masentuneen olotilaan.

Aina ei sen sijaan ymmärretä sitä, että masennus tarkoittaa monenlaisia asioita: lievää masennuksen tunnetta, kroonista masentuneisuutta tai syvää masennustautia.

Lievässä masennuksessa ihmistä voi kehottaa ottamaan itseään niskasta kiinni, ja toimintaan ryhtyminen usein parantaakin mielialaa. Patistus piristymiseen ei auta syvästi masentunutta, jolle saattaa olla ylivoimaisen raskasta nousta ylös sängynpohjalta.

Ilmaise huolesi lähimmäiselle

Elämä on rytmistä: ihmiset ponnistelevat, väsyvät, lepäävät ja saavat levon avulla takaisin elinvoimansa. Jos voimat eivät palaudu yön, viikonlopun tai vuosiloman jälkeen, on syytä epäillä masennusta tai jotakin somaattista sairautta.

Kun epäilee läheisellään masennusta, tärkeintä on kertoa olevansa huolissaan. Vaikka toinen ei heti saisikaan puhuttua, on kuitenkin jätetty viesti siitä, että halutessaan hän voi ottaa yhteyttä. Jos toimintakyky huononee selvästi eikä masentunut suostu lähtemään hoitoon, yleisohjeena on aktiivisuus; läheisen tulee silloin ottaa potilaan puolesta yhteyttä esimerkiksi terveyskeskuksen lääkäriin. Vaikeassa masennuksessa lääkärin on päätettävä hoitotoimista. Depressiota hoidetaan pääosin avohoidossa, ja ainoastaan vaikeimpien masennusten vaikeimmat vaiheet hoidetaan sairaalassa.

Auta mutta älä mene mukaan

Masentunutta on hyvä ymmärtää, mutta hänen masennukseensa ei tule mennä mukaan.

Läheisen on toisinaan syytä ottaa vastuuta masentuneesta tilapäisesti. Tärkeää on syytä pitää huolta omasta jaksamisestaan ja suostua tunnustamaan, kun omat voimavarat ovat lopussa.

Perheenjäsenen masennusta on vaikea ohittaa. Huolensa kannattaa ilmaista myös silloin, jos työkaverin tai tuttavan mieliala laskee yllättävän alas.

Joskus ei tohdita kysyä ja ollaan niin kuin ei olisi mitään tapahtunut. Taustalla saattaa kummitella käsitys, että ihmisillä on oikeus ja velvollisuus pitää huolta omista asioistaan, eikä niihin toisen sovi puuttua. Silloin masentunut jätetään yksin masennuksen liukumäkeen.

Huolen ilmaiseminen jää tekemättä myös siksi, että ihmisellä on luontainen taipumus suojautua ja ohittaa ikäviä asioita tyyliin "on parasta jättää toinen rauhaan tai muuten minulle tulee vaikeuksia". Monet ihmiset rupeavat laukomaan vitsejä, kun todellinen tunnevire siinä tilanteessa on surumielisyys.

Verkostosta voimaa

Hyvä masennuksen hoito yhdistää tilanteeseen sopivan määrän sosiaalista tukea, psykoterapiaa ja mahdollisesti lääkitystä.

Lievien masennusten hoidoksi riittää usein läheisten, ystävien ja tuttavien sosiaalinen tukiverkosto.

Tutkimuksissa on todettu, että synnytyksen jälkeisen masennuksen riski on kymmenkertainen stressitilanteessa elävällä yksinäisellä äidillä verrattuna sellaiseen vastaavassa tilanteessa elävään äitiin, jolla on tukenaan toimivat sosiaaliset kontaktit.

Verkosto on tehokas puskuri, se vaimentaa rankkojen elämäntapahtumien painetta. Myös työelämä saattaa olla yksi tällainen suojaverkko, ja lievässä masennuksessa onkin usein hyvä pyrkiä jatkamaan työssä käyntiä.

Lievässä masennuksessa ovat avuksi myös itsehoidot: joku tietää mielialansa kohenevan liikunnalla, toinen tuntee tarvitsevansa lepoa tai lisää valoa.

Keskivaikeassa masennuksessa oireet syvenevät ja toimintakyky huononee. Osa potilaista joutuu luopumaan työelämästä joksikin aikaa.

Noin puolet keskivaikeasta masennuksesta kärsivistä potilaista saa apua lääkehoidosta, mutta etukäteen ei voi tietää, ketä lääkehoito auttaa.

Potilas saattaa hyötyä kognitiivisesta psykoterapiasta, jossa keskitytään korjaamaan depressioon liittyviä kielteisiä ajatuksia siitä, että huono, ei kelpaa mihinkään. Apua saattaa olla myös interpersoonallisesta psykoterapiasta, jossa korostetaan ajankohtaisten elämäntapahtumien analyysia ja sosiaalisen tuen käyttöä.

Läsnäoloa ja myötätuntoa

Vaikeassa masennuksessa masennusjakson keskimääräinen pituus on puoli vuotta.

Vaikeasti masentuneella potilaalla kyky tunnekokemuksiin ja empatiaan on lähes poissa. Koska masentunut ei enää pysty ajattelemaan, miltä toisesta tuntuisi esimerkiksi hänen kuolemansa, hän on suuressa itsemurhavaarassa.

Myös ajatustoiminnat ovat usein lamassa, eikä potilas pysty keskittymään eikä muistamaan asioita; hän saattaa esimerkiksi pelätä olevansa dementoitunut. Fyysiset tuntemukset kiusaavat: lihaksia polttaa tai raajat ovat niin raskaat, että niiden liikuttaminen tuntuu ylivoimaiselta.

Masennusjakson aikana suurimmalle osalle riittää psykoterapeuttisesti suuntautunut hyvä hoitosuhde. Se merkitsee myötätuntoa, ja sitä, että joku on sairastuneen saatavilla ja kiinnostunut hänen mielensä maailmasta. Hoitajan tehtävä on ylläpitää toivoa ja realismia sekä oikaista masentuneen vääristyneitä ajatuksia.

Tällainen tuki luonnistuu terveydenhuollossa muiltakin kuin psykoterapeuteilta. Masennusjakson aikana voimat ovat usein niin vähissä, että ne eivät riitä psykoterapiaan.

Masennusta on pidetty kivettymisreaktiona elämän tuottamaa kipua kohtaan, ja tuota suojautumista tulisi myös kunnioittaa. Psykoterapian paikka tulee usein vasta sitten, kun pahin vaihe on ohi. Silloin terapia vähentää myös masennuksen uusiutumisen riskiä.

Asianmukainen lääkehoito  

Masennuksen hoidossa pelastusta ei kannata odottaa uusista mullistavista keksinnöistä. Nykyinen osaaminen pitää vain ottaa tehokkaampaan käyttöön.

Masennus tulee hiipien ja lähtee vähitellen. Ihmisen mieliala on tasainen jatkumo, ja masennus alkaa liukumana alaspäin. Usein hoitoon hakeutumiseen pari, kolme kuukautta, ja ihmiset pääsevät vajoamaan liian syvälle.

Terveydenhuollon henkilöstö on saanut viime vuosina paljon koulutusta masennuksen havaitsemisessa ja hoidossa.

Joku potilas on saattanut ärsyyntyä siitä, että hän menee vastaanotolle valittamaan ruumiillista vaivaa ja lääkäri alkaa tulkita oireita masennuksena. Tällaiset tapaukset ovat kuitenkin sivujuonteita, sillä masennus on edelleen alidiagnosoitu tai alihoidettu sairaus.

Edes lääkehoitoa ei käytetä tarpeeksi. Pääasiassa lääkkeitä määrätään oikein, mutta jonkin verran lääkkeitä käytetään epäasianmukaisesti: potilaalle esimerkiksi määrätään rauhoittavia lääkkeitä, kun tulisi antaa masennuslääkettä.

Potilas tulisi motivoida lääkkeen käyttöön ja informoida häntä asianmukaisesti lääkkeen vaikutuksista. Masennuslääkkeiden väärinkäyttö päihdetarkoituksiin on harvinaista, samoin niiden käyttö normaalimielialan tehostamiseksi on turhaa ja vaikutuksetonta.

Ettei masennus toistuisi

Joka toisella vakavan masennuksen kokeneella masennusjakso toistuu parin vuoden sisällä, ellei tautia hoideta asianmukaisesti. Toistuvasti depressiivisten potilaiden auttaminen on tämän hetken haaste psykiatrisessa sairaanhoidossa.

Hoidon pitäisi kestää ainakin puoli vuotta, ja ihmistä tulisi hoitaa vielä silloin, kun ei enää ole hoidettavaa. Jos henkilöllä on ollut kaksi vakavaa masennusjaksoa, hoidon pitäisi olla ylläpitävää. Jatkuvat hoidot ovat edullisia ja tehokkaita, koska niissä hyödynnetään se panostus, joka on jo tehty.

Pitkäjänteistä arviointia ja hoitoa hankaloittavat henkilökunnan kiireet ja paineet. Myös potilaat jättävät hoidon helposti kesken.

Kun pahin on ohi, moni ajattelee optimistisesti, että kyllä minä pärjään. Depressiivinen ihminen ei halua vaivata muita.

 

Nuoriso huolena

 

Kaikkialla länsimaissa on havaittu, että masennus on ikään kuin valunut nuorempiin ikäryhmiin.

Elämäntapahtumien moninaisuus ja pärjäämisen paine vaativat sopeutumiskykyä ja kuluttavat herkästi myös nuorten ja lasten voimat. Ihmiset ehtivät levätä vähemmän kuin ennen.

Masennus on jatkuvasti todella intensiivisen tutkimuksen kohteena.

Erityisen paljon uutta tietoa tulee masennuksen biologiasta ja lääkehoidosta. Erityyppiset masennukset hoituvat erityyppisillä lääkkeillä, Lönnqvist kertoo.

Masennuksen takaa löytyy monenlaisia tekijöitä: on löytynyt masennukseen alttiita sukuja ja toisaalta masennusta, jolla ei ole mitään tekemistä perimän kanssa.

Masennus ei ole yksi sairaus, se on monivivahteinen ilmiö, jonka arvoituksen ratkaisemisessa on tieteelle haastetta vielä pitkään.

Lähde: Professori Jouko Lönnqvist, Kansanterveyslaitos, Hyvä Terveys -lehti 11/2001, "Auta masentunut takaisin", toim. Tiina Tikkanen

Seuraavien linkkien kautta pääset www-sivuille, missä kerrotaan enemmän masennuksesta ja muistakin mielenterveyteen liittyvistä kysymyksistä:

Masentuneisuus, Masennus, depressio (YTHS:n Terveystietoa A-Ö)
www.mielenterveysseura.fi
http://www.apua.info  

Artikkelin laati:
Yleislääketieteen erikoislääkäri, LKT Marja Niemi

Aihepiirihakusana:
mielenterveys, psyykkinen