Psyykkiset traumat
Moni ihminen kohtaa elämänsä aikana traumaattisia tilanteita. Psyykkinen trauma syntyy tilanteessa, joka on poikkeuksellisen järkyttävä, elintärkeitä asioita uhkaava tai katastrofaalinen. Traumaattinen tilanne voi olla esimerkiksi läheisen ihmisen kuolema, itsemurha lähipiirissä, vakava sairaus tai vammautuminen, onnettomuudet tai väkivallan kohteeksi joutuminen. Myös niin sanotut läheltä piti -tilanteet tai kokemus uhattuna olemisesta voi aiheuttaa psyykkisen trauman.
Siihen, kuinka kuormittavana ihminen tapahtuman kokee, vaikuttavat ennen kaikkea tapahtuman luonne ja järkyttävyys, mutta myös henkilöön itseensä vaikuttavat tekijät. Tällaisia tekijöitä ovat esimerkiksi mahdolliset aiemmat traumaattiset tapahtumat, psyykkisten voimavarojen riittämättömyys ja sopeutumiskyky.
Akuutti stressireaktio on ohimenevä, mutta oireiltaan vaikea-asteinen häiriö, joka kehittyy oireettomalle henkilölle reaktiona poikkeukselliseen fyysiseen tai psyykkiseen stressiin ja joka tavallisesti häviää muutaman tunnin tai päivän kuluessa. Sen oirekuva on monimuotoinen ja vaihteleva. Siihen kuuluu muun muassa levottomuutta, jännittyneisyyttä, ärtymystä, keskittymisvaikeuksia ja unettomuutta.
Akuuttia stressireaktiota vaikeampi häiriötila on sen sijaan traumaperäinen eli posttraumaattinen stressihäiriö (PTSD). Traumaperäinen stressihäiriö on traumaattisen kokemuksen tai kriisin jälkeen kehittyvä pitkittynyt tai viivästynyt reaktio tapahtuneeseen.
Traumaperäinen stressihäiriö kehittyy tyypillisesti henkilölle, joka on joutunut kokemaan uhkaavan tai tuhoisan tapahtuman tai muun sellaisen tilanteen, joka (todennäköisesti) aiheuttaisi voimakasta ahdistuneisuutta (melkein) kenessä tahansa. Koetun tilanteen lyhyt- tai pitkäkestoisuutta merkittävämpää on sen aiheuttama henkinen ja/tai fyysinen rasittavuus kokijalleen.
Traumaperäisen stressihäiriön oireina ilmenee muun muassa jatkuvat muistikuvat ja takaumat tapahtuneesta, painajaiset tapahtuneeseen liittyen sekä vireystilan jatkuvaa koholla oloa ja pyrkimystä välttää tapahtumasta muistuttavia tilanteita.
Traumaattinen kriisi etenee yleensä seuraavien vaiheiden kautta:
- Sokkivaihe: Sokkivaihe alkaa heti traumaattisen tapahtuman jälkeen. Ihminen ei kykene vielä käsittämään tapahtunutta, ja hän saattaa joko lamaantua täysin, käyttäytyä mekaanisesti tai olla voimakkaassa kiihtymystilassa.
- Reaktiovaihe: Reaktiovaiheessa ihminen alkaa vähitellen muodostaa käsitystä tapahtuneesta. Traumaattinen tapahtuma palaa usein muistikuvina mieleen, ja ihmisellä on tarve puhua siitä uudelleen ja uudelleen. Reaktiovaiheeseen liittyy usein pelkoa, ahdistusta, syyllisyyden tunnetta, unettomuutta ja fyysisiä oireita, kuten vapinaa tai pahoinvointia.
- Käsittelyvaihe: Käsittelyvaiheessa traumaattinen tapahtuma aletaan ymmärtää, ja ihminen alkaa olla valmis kohtaamaan sen. Tähän vaiheeseen liittyy usein muisti- ja keskittymisvaikeuksia, ärtyneisyyttä, sosiaalista vetäytymistä sekä oman identiteetin, vakaumusten ja uskomusten pohtimista.
- Uudelleen suuntautumisen vaihe: Tässä vaiheessa tapahtunut alkaa vähitellen muuttua osaksi elämää ja kokemusta omasta itsestä. Tapahtunut ei ole mielessä jatkuvasti, vaikka se ajoittain palaakin mieleen kipeine tunteineen. Ihminen kykenee vähitellen suuntautumaan tulevaisuuteen ja luottamaan elämään.
Psyykkisten traumojen omahoito-ohjeet
- Pyri luomaan ympärillesi turvallisuuden tunnetta hakeutumalla esimerkiksi läheisten seuraan.
- Puhu tapahtuneesta niin paljon kuin koet tarpeelliseksi.
- Huolehdi perusasioista, kuten hyvästä ravinnosta ja riittävästä levosta.
- Anna mielellesi aikaa käsitellä tapahtunutta rauhassa.
- Traumaattisten tapahtumien jälkipuintiin ei ole aiheellista mennä, ellei koe siihen erityistä tarvetta.
Milloin hoitoon?
Hoitoon hakeutuminen riippuu traumaattisen tapahtuman aiheuttamien oireiden voimakkuudesta sekä kestosta. Vakavissa psyykkisissä traumoissa on syytä hakeutua hoitoon mahdollisimman pian tapahtuneen jälkeen. Lievemmissä tapauksissa tilannetta voi seurata ja katsoa, alkavatko oireet lievittyä itsestään lähiviikkojen aikana. Pitkittyneet oireet, takaumat, voimakas ahdistus ja pyrkimys vältellä traumasta muistuttavia asioita, ovat syitä hakeutua avun piiriin.
Psyykkisten traumojen hoito
Akuutissa stressireaktiossa riittävä hoito on yleensä rauhoittava ja turvallinen kontakti joko läheisiin tai terveydenhuollon ammattilaiseen sekä konkreettinen apu arkielämän asioissa. Tiedon antaminen stressireaktiosta on tärkeää, jotta ihminen voi paremmin ymmärtää, mitä on käymässä läpi.
Yli kaksi kuukautta jatkuvien traumaperäisten stressihäiriöiden hoidossa hoitomenetelmänä käytetään yleensä psykoterapiaa, jota voidaan tarvittaessa täydentää lääkehoidolla. Vaikuttavimpia terapiamuotoja ovat traumakeskeinen kognitiivis-behavioraalinen psykoterapia sekä traumaterapia, jonka osana tai pelkästään, voidaan käyttää EMDR-menetelmää (silmänliikkeillä poisherkistäminen ja uudelleen prosessointi).
Traumaperäiseen stressihäiriöön on myös tarjolla lääkkeellistä hoitoa. Tavanomaisesti käytetään selektiivisten serotoniinin takaisinoton estäjien ryhmään kuuluvia masennuslääkkeitä. Tavanomaisia rauhoittavia ja unilääkkeitä on aiheellista välttää, koska nämä voivat johtaa traumaperäisen stressihäiriön vaikeutumiseen.
Tietolähteet: Duodecim Terveyskirjasto, Mielenterveystalo.fi
YTHS Psykologi / 20.6.2023
