Siirry sisältöön
warning
Chat-palvelun käytössä on tällä hetkellä hitautta palvelimen ylikuormittumisen takia. Järjestelmätoimittaja on aloittanut korjaustoimet ja palvelu pyritään samaan toimintaan mahdollisimman pian. Pahoittelemme tilannetta. Kiireellisissä asioissa otathan puhelimitsen yhteyttä palvelupisteeseesi.

Päihteiksi luokiteltavilla aineilla voi olla sekä myönteisiä (lääkinnällisiä tai sosiaalisuutta edistäviä) että haitallisia vaikutuksia. Päihteen haitallisuus voi olla seurausta aineesta itsestään tai olla sen käyttötavasta johtuvaa. Käytännössä kaikkiin päihteisiin liittyy mahdollisuus haittoihin, joista osa on ruumiillisia ja osa psyykkisiä. Päihteiden käyttöön liittyviä erityisiä haittoja ovat päihdehäiriöt.

Päihdehäiriöt ovat päihteiden käytön aiheuttamia mielenterveydenhäiriöitä, joiden syntymiseen vaikuttavat niin psykologiset, sosiaaliset kuin biologisetkin tekijät. Yhteistä kaikille päihdehäiriöille kuitenkin on se, että niitä ei voi kehittyä ilman altistumista päihteelle.  Melkein mikä tahansa päihde voi aiheuttaa melkein minkä tahansa päihdehäiriön. Päihteiden potentiaali aiheuttaa päihdehäiriöitä, kuten esim. riippuvuutta, vaihtelee kuitenkin selvästi.

Haitallinen käyttö

Kun päihteiden käyttö pitkittyy tai on säännöllisesti toistuvaa ja johtaa terveyshaittoihin (esim. maksatulehdus tai tapaturma päihtyneenä), kyse saattaa olla haitallisesta käytöstä, johon ei liity käytön hallinnan menettämistä, minkä vuoksi haitallisesta käytöstä toipuminen yleensä onnistuu, kunhan päättää vähentää tai lopettaa päihteen käytön.

Riippuvuus

Riippuvuudesta on kyse silloin, kun samanaikaisesti ilmenee vähintään kolme seuraavista kuudesta oireesta: 1. päihteen himo, 2. päihteen käytön hallinnan menettäminen, 3. sietokyvyn (toleranssin) kehittyminen päihteelle, 4. vieroitusoireiden kehittyminen päihteen käytön loppuessa, 5. päihteen käytön jatkaminen ilmeisistä haitoista huolimatta ja 6. elämän keskittyminen päihteen käytön ympärille.

Riippuvuudesta kärsivä henkilö ei tavallisesti enää hallitse päihteiden käyttöään, minkä vuoksi lopettaminen ei onnistukaan enää yhtä helposti. Lopettaminen edellyttää vieroittautumista (hoidon avulla tai ilman) sekä sen jälkeen pitkäaikaista tietoista pidättäytymistä päihteen käyttämisestä aineenhimosta huolimatta. Riippuvuudesta toipuminen edellyttää uusien käyttäytymis-, ajatus- ja reagointimallien omaksumista. Tärkeää on löytää uusia mielihyvän lähteitä sekä oppia tapoja käsitellä vaikeita tunnekokemuksia muuten kuin päihteitä käyttämällä. Riippuvuudesta toipuvan on yleensä aluksi järkevää vältellä päihteiden käytöstä ja päihteistä muistuttavia tilanteita, paikkoja ja henkilöitä. Amerikan psykiatriyhdistyksen tautiluokitus nimittää haitallista käyttöä ja riippuvuutta yhteisesti käyttöhäiriöksi, jonka vaikeusaste määritellään joko lieväksi, keskivaikeaksi tai vaikeaksi.

Vieroitusoireyhtymä

Vieroitusoireyhtymästä on kyse, kun henkilö pitkittyneen päihdekäytön jälkeen kokee toimintakykyä heikentäviä vieroitusoireita, joihin kuuluu psyykkisiä ja fyysisiä oireita. Vieroitusoireisiin kuuluu käytännössä aina sympaattisen hermoston yliaktiivisuudesta johtuvia oireita, kuten sydämen tykytystä, hikoilua ja vapinaa, sekä ahdistuneisuutta ja unettomuutta.

Vieroitusoireyhtymän oirekuva ja vaikeusaste vaihtelee käytetyn päihteen mukaan: osaan päihteistä liittyvä vieroitusoireisto voi olla hengenvaarallinen (esim. alkoholi, rauhoittavat lääkkeet) ja osaan liittyvä inhottava mutta ei hengenvaarallinen (esim. opioidit, kannabis, stimulantit). Pahimmillaan vieroitusoireyhtymään voi liittyä sekavuustila eli delirium, josta tyyppiesimerkki on juoppohulluus eli delirium tremens. Tällöin henkilö kokee vaikeita vieroitusoireita, ei ole orientoitunut aikaan, paikkaan tai itseensä ja kokee eläväisiä aistiharhoja. Sekavuustila kehittyy tyypillisesti nopeasti ja yllättäen päättyneen juomaputken päätteeksi. Sekavuustilaan liittyy ilman hoitoa merkittävää kuolleisuutta.

Päihdepsykoosi

Päihde voi laukaista käyttäjässään myös psykoosin tai psykoottisia oireita, jollaisia ovat erityyppiset aistiharhat ja harhaluulot. Tällaisia psykooseja kutsutaan päihdepsykooseiksi.

Psykoosin tai psykoottisten oireiden kehittyminen on erityisen tavallista hallusinogeenien ja stimulanttien käytön yhteydessä. Näihin psykooseihin liittyy tavallisesti eläväisiä aistiharhoja ja vainoharhaisuutta. Myös kannabiksen käyttöön voi liittyä psykoottisia oireita, mutta tavallisempaa on, että kannabiksen käyttö laukaisee tai varhaistaa psykoosisairauden henkilössä, joka on perinnöllisistä tekijöistä johtuen altis sairastumaan psykoosiin. Varsinkin varhaisnuoruuteen painottuva runsas kannabiksen käyttö merkittävästi nostaa psykoosiin sairastumisen riskiä. Alkoholin runsaaseen pitkäaikaiseen käyttöön voi liittyä myös ns. alkoholihallusinoosin kehittyminen. Sille tyypillistä on se, että sairastunut kuulee jatkuvalla soitolla musiikkia tai keskustelua ikään kuin hän kuuntelisi radiota. Ongelmana on vain se, että alkoholihallusinoosissa musiikki ei välttämättä ole oman maun mukaista eikä sitä radion tapan saa halutessaan pois päältä. Varsinaiset päihdepsykoosit väistyvät yleensä nopeasti ja viimeistään kuukauden kuluttua siitä, kun psykoosin aiheuttanut päihde on poistunut elimistöstä.

Muut häiriöt

Päihteiden runsas ja pitkäaikainen käyttö saattaa johtaa myös älyllisten toimintojen häiriöihin, jotka voivat olla joko palautuvia tai palautumattomia. Varsinkin alkoholin runsaaseen pitkäaikaiseen käyttöön liittyen voi kehittyä palautumaton muistihäiriö (amnesia), jolle on tyypillistä uusien muistijälkien syntymättömyys. Muutkin päihteet voivat vaihtelevasti aiheuttaa kognitiivisia häiriöitä, joista suuri osa yleensä päihteen käytön päättymisen jälkeen, mutta älyllisten toimintojen pysyväisluonteinen taantuneisuuskin on mahdollista.

Päihdehäiriönä pidetään myös patologista päihtymystilaa, jossa päihtymystila on suhteetonta käytettyyn päihteeseen tai sen määrään nähden.