Siirry sisältöön
Huomioithan kiirastorstain 28.3.2024 ja pääsiäisen 29.3.–1.4.2024 poikkeavat aukioloajat. Lue lisää

ADHD (attention and hyperactivity disorder) eli aktiivisuuden ja tarkkaavuuden säätelyn häiriö on lapsuudessa alkava kehityksellinen neuropsykiatrinen häiriö, jonka ydinoireita ovat tarkkaamattomuus-, ylivilkkaus- ja impulsiivisuusoireet.

Satunnaisina tämänkaltaiset oireet ovat tavallisia, mutta ADHD:ssa oireita on paljon, pitkäaikaisesti, ja niistä on haittaa toimintakyvylle. Oireina voi esiintyä myös toiminnanohjauksen ongelmia sekä tunteiden ja käyttäytymisen säätelyn vaikeuksia.

ADHD ei ala nuoruus- tai aikuisiässä, vaan diagnoosi edellyttää, että haittaavia oireita on ollut jo varhaislapsuudessa. Jos oireet ovat alkaneet vasta murrosiässä tai aikuisuudessa, ne johtuvat todennäköisesti jostakin muusta syystä. Häiriön esiintyvyys aikuisilla on noin 2–4 prosenttia.

Kuinka kehityksellinen neuropsykiatrinen häiriö diagnosoidaan?

Kehityksellisen neuropsykiatrisen häiriön diagnoosi voidaan asettaa aikuisiällä vain, jos oireita on esiintynyt todistetusti alakouluiästä lähtien ja oireilusta aiheutuu merkittävää haittaa eri elämänalueilla. Siksi tutkimukseen kuuluu lapsuuden ajan tietojen keruu vanhemmalta tai muulta kasvattajalta sekä koulun, oppilashuollon ja terveydenhuollon asiakirjoista.

Oireita, elämäntilannetta ja toimintakykyä selvitellään laaja-alaisesti. Tietoa tarvitaan muun muassa:

  • oireiden esiintymisestä ja toimintakyvystä eri tilanteissa
  • psyykkisestä ja fyysisestä terveydentilasta
  • päihteiden käytöstä
  • kehityshistoriasta ja
  • muista oireisiin vaikuttavista tekijöistä.

Erotusdiagnostiikassa on arvioitava, selittyvätkö oireet muilla sairauksilla tai häiriöillä. Esimerkiksi traumaattiset kokemukset, epilepsia, oppimisvaikeudet, univaje, uniapnea, masennus, ahdistuneisuus, kaksisuuntainen mielialahäiriö, psykoosisairaus, epävakaa persoonallisuus tai runsas päihteiden käyttö voivat heikentää keskittymistä merkittävästi.

Monet edellä mainituista häiriöistä saattavat esiintyä ADHD:n kanssa samanaikaisesti. Muut syyt oireiluille täytyy hoitaa ennen kuin mahdollinen kehityksellinen häiriö voidaan tutkia luotettavasti.

Milloin tutkimuksiin?

Kehityksellisen neuropsykiatrisen häiriön diagnoosin teko aikuisiällä on haastavaa. Häiriön piirteitä esiintyy useilla ihmisillä, mutta sairausdiagnoosi edellyttää sovittujen oirekokonaisuuksien todentamista ja diagnostisten kriteereiden täyttymistä.

Lieviä neuropsykiatrisia oireita ei ole välttämätöntä diagnosoida, mikäli toimintakykysi on hyvä, et kaipaa hoitoa tai hyödyt riittävästi itsehoitokeinoista.

Jos epäilet kärsiväsi kehityksellisestä aktiivisuuden ja tarkkaavuuden säätelyn häiriöstä, eikä sinulle ole tehty lapsuudessasi diagnoosia, sinun kannattaa jo ennen tutkimuksiin hakeutumista keskustella vanhempiesi kanssa. He voivat kertoa, millaisia oireita sinulla oli lapsuudessasi. Samalla voitte alkaa kerätä tutkimuksessa tarvittavia esitietoja.

Hyödyllisiä tietolähteitä ovat esimerkiksi:

  • koulutodistukset ja etenkin alakoulun sanalliset arviot, reissuvihot, mahdollinen koulukypsyystutkimus
  • oppilashuollon käyntikirjaukset, psykologiset arviot, tutkimukset oppimisen vaikeuksien vuoksi
  • terveyskertomukset neuvolasta, kouluterveydenhuollosta tai muista hoitopaikoista (muun muassa perheneuvolasta tai psykiatrisilta hoitojaksoilta)

Jos olet jo hakeutunut muualle tutkimuksiin, sinun kannattaa harkita tutkimusten loppuun saattamista nykyisessä hoitopaikassasi.

Kokeile ensin itsehoitokeinoja

Ennen kuin hakeudut neuropsykiatrisiin selvittelyihin, käy alla oleva lista läpi ja pohdi, kuinka hyvin mainitut asiat toteutuvat omassa elämässäsi.

  • Päivärytmini on suhteellisen säännöllinen. Opiskelen ja teen töitä kohtuullisesti, huolehdin palautumisestani sekä nukun 7–8 tuntia yössä.
  • Pidän huolta riittävästä ja säännöllisestä ruokailusta. Syön aamupalan, lounaan, iltaruoan ja tarvittavat välipalat.
  • Liikkuminen on osana elämääni. Päivittäinen arkiliikunta ja pari kertaa viikossa tapahtuva hengästyttävä liikunta auttavat rentoutumaan ja säätelemään stressiä.
  • Olen tarkistanut opiskelutapani: karsin ylimääräiset ärsykkeet, työstän yhtä asiaa kerrallaan ja varaan kalenteriini rauhallista työskentelyaikaa.
  • En käytä huumausaineita, ja alkoholin käyttöni on vähäistä.
  • Älylaitteisiin, nettiin ja pelaamiseen käyttämäni aika säilyy kohtuullisena.

ADT:n ja ADHD:n oireet muistuttavat toisiaan

ADT (attention deficit trait) eli itseaiheutettu keskittymishäiriö muistuttaa tarkkaavaisuushäiriöisen heikentynyttä keskittymiskykyä. ADT ei ole neurobiologinen häiriö tai lääketieteellinen diagnoosi, vaan kuka tahansa voi määritellä tämän vaivan itsellään.

ADT syntyy, kun aivot oppivat pitkällä aikavälillä poukkoilemaan eri ärsykkeiden välillä ja jatkavat sitä silloinkin, kun ei ole tarvetta. Aivot ovat ikään kuin koko ajan hälytystilassa. ADT:stä kärsivälle henkilölle on tyypillistä, että hän keskeyttää itse itsensä.

ADT yleistyy jatkuvasti, koska elämäntapamme ruokkii sitä. Esimerkiksi älylaitteiden runsas käyttö vaikeuttaa keskittymistämme. Puhelimen, sähköpostin ja somen hälytysääniin reagoiminen keskeyttää työnteon toistuvasti.

Ihminen altistaa itsensä keskittymishäiriölle esimerkiksi, jos hän

  • ei lepää riittävästi
  • yrittää jatkuvasti tehdä liian monia asioita samanaikaisesti
  • poukkoilee asiasta toiseen ja joutuu keskeyttämään tekemistään.

Kyseessä ei kuitenkaan ole pysyvä olotila, vaan siitä voi opettaa itsensä pois. Keskittymiskykyään voi harjaannuttaa.

YTHS Psykiatri / 14.3.2022