Meillä on todella monta hyvää syytä kävellä ja tavoitteitakin voisi olla, voisiko olla suositellut 10 000 askelta? Arkisissa askelissa saldoksi kertyy yleensä noin 3000–5000 askelta ja näiden lisäksi puolen tunnin reippaasta kävelystä noin 4000 askelta jolloin ollaankin jo lähellä tavoiteltua 10 000 askelta.
Näillä askelilla fyysiset ja henkiset terveysvaikutukset ovat jo kiistattomia.
Kävely on arkiliikunnassa mielekästä, koska sen avulla voi vaivattomasti siirtyä paikasta toiseen, mutta se on mukavaa ihan vain huvin vuoksikin, seuran takia, mielen tuulettamiseksi, hermoston rauhoittamiseksi tai mielen virkistykseksi. Käveleminen on myös turvallista koronaepidemian aikana, kunhan pidämme turvaväliä. Käveleminen on helppoa ja halpaa ja sopii lähestulkoon kaikille. Aikaakaan ei kulu liikaa, sillä 10–15 minuutin kävelypyrähdyksiä voi sirotella pitkin päivää. Kävelyä voi harrastaa monella eri tavalla. Yksin tai yhdessä, arkisena työmatkakävelynä, reippaana hikilenkkeilynä, sauvojen kanssa tai ilman, luonnossa samoillen, sienestäen tai marjastaen.
Kävelystä saamme myös oivallista toimintaa aivoille. Aivojen tuuletusta tarvitaan, sillä opiskelu ja hektinen työskentely infoähkyn keskellä kuormittavat aivojamme niin, että pää tuntuu päivittäin kuin henkisen maratonin juosseelta. Vieläkö siis pitäisi kävelyynkin sotkea ajatus aivojen aktivoimisesta kehon liikuttamisen yhteydessä? Kyllä vain, sillä toimiakseen riittävän tehokkaasti ja väsymättä, aivomme tarvitsevat vaihtelevaa harjoitusta ja aktiivista lepoa, aivan kuten muukin kehomme.
Arkipäivään sisältyy yleensä aivan liikaa sisäilyä
Ulkoilun osuudeksi saattaa jäädä vain kävely bussipysäkiltä yliopistolle ja taas takaisin asunnolle. Hapenpuute voi aiheuttaa väsymystä, päänsärkyä ja alttiutta syödä liikaa sokeripitoisia herkkuja vireystilan ylläpitämiseksi.
Varttitunti ulkoilmassa korttelin ympäri kiertäen voi jo riittää virkistämään oloa ja voi jopa tuottaa uusia oivalluksia, joita aivot eivät ole tuntikausiin jaksaneet sisätiloissa synnyttää.
Historia tietää kertoa, että filosofit, kuten Aristoteles, lähtivät usein kävelemään silloin, kun uudet ajatukset tekivät tuloaan, mutta niille oli vaikea löytää sanallista ilmaisua. Olennaista kävelyn aivoja aktivoivassa vaikutuksessa on rytmillisyys. Vasen ja oikea aivopuolisko ”saavat kyytiä” vastakkaisliikkeen kautta, kun jalat ja kädet kulkevat eri tahtia. Luonto ja muut visuaaliset elämykset matkan varrella kohentavat mielialaa ja rentouttavat aivoja irrottaen ajatukset hetkeksi pois päivän haasteista. Ongelmien ratkaisu tai päätösten teko yksin tai yhdessä kaverin kanssa sujuu helpommin kävellen kuin työpöydän ääressä istuen. Mieleen painaminenkin paranee ja näin ideat ja oivallukset jäävät helpommin muistiin kävelylenkin jälkeen.
Päätös oman liikkumisen lisäämiseksi on paras investointi omaan tulevaisuuteemme. Vieläkö mietit, mitä hyötyä pikku kävelypyrähdyksestä voisi olla? Kokeile, ja varo; siitä voi tulla riippuvaiseksi.
Marjo Tossavainen, Outi Mikkola ja Ritva-Liisa Hannula YTHS