Siirry sisältöön

Sukuelinherpes on yleisimmin Herpes simplex 2 (HSV-2) -viruksen aiheuttama seksissä leviävä tulehdus, mutta nykyään jopa kolmannes tartunnoista on Herpes simplex 1:n (HSV-1) aiheuttamia. Suun alueen herpesinfektio voi tarttua suuseksin välityksellä kumppanin genitaaleihin. Noin 20 % suomalaisista on saanut HSV-2-tartunnan, mutta vain pieni osa heistä oireilee. Herpes simplex -virus jää tartunnan jälkeen piilevänä hermosolmukkeeseen.

Oireet

Herpesoireet ilmestyvät keskimäärin 4–14 vuorokautta tartunnan jälkeen. Alkuoireita ovat ulkosynnyttimien kirvely ja kutina, ja sen jälkeen ilmestyvät rakkulat genitaalialueelle. Rakkulavaiheesta kehittyy haavavaihe ja sen jälkeen rupivaihe. Ensimmäinen herpestulehdus on yleensä rajumpi, ja siihen liittyy usein virtsaamisvaikeuksia. Yleisoireina voi olla kuumeilua, päänsärkyä ja lihassärkyä. Oireet kestävät 2–3 viikkoa. Ensimmäinen herpestartunta voi olla myös oireeton.

Herpes uusiutuu noin 80 %:lla ensimmäisen eli primaariherpeksen sairastaneista. Herpeksen uusiessa ei yleensä ole yleisoireita. Alkuoireena on kutina ja kihelmöinti, ja sitten ilmaantuvat rakkulat ja haavaumat, jotka ovat usein toispuolisia. Oireet lievittyvät noin viikossa. Uusimiset saattavat puhjeta fyysisen tai psyykkisen stressin jälkeen, naisilla usein kuukautisten yhteydessä.

Taudin toteaminen

Ulkosynnyttimissä akuutissa vaiheessa näkyvät rakkulat ja haavaumat ohjaavat diagnoosiin. Näin ollen ei useinkaan tarvita laboratoriodiagnostiikkaa, mutta sinun on syytä ottaa yhteyttä terveydenhuollon ammattilaiseen diagnoosin varmistamiseksi. Epäselvissä tapauksissa, pitkäkestoista herpeksen lääkehoitoa harkittaessa ja raskauden aikana diagnoosi kuitenkin pyritään varmistamaan. Herpes simplex -virus voidaan osoittaa suoraan rakkulasta tai tuoreesta haavaumasta viljely- tai nukleiinihapon monistusmenetelmillä. Kumpikin menetelmä erottaa HSV-tyypit 1 ja 2. Veren vasta-ainetutkimuksilla voidaan todeta HSV-1- ja HSV-2-vasta-ainepositiivisuus eli viruksen kantajuus, mutta ei tartunnan sijaintipaikkaa.

Milloin hoitoon?

Viruslääkkeillä voidaan lievittää oireita ja vähentää tartuttavuutta. Jos oireet ovat lieviä, viruslääkitystä ei kannata käyttää. Jos oireet ovat hankalat, kannattaa hakeutua lääkärin hoitoon.

Markkinoilla on kolme suun kautta otettavaa herpeslääkettä: asikloviiri, sen johdos valasikloviiri ja famsikloviiri. Lääkkeiden erona ovat tablettien ottoväli ja hinta. Primaari- eli ensiherpeksessä lääkitys lyhentää viruksen eritysaikaa, vähentää kipua ja nopeuttaa paranemista. Uusiutuva herpestulehdus on syytä hoitaa jo siinä vaiheessa, kun oireet ilmenevät. Hoito on ensitulehduksen hoitoa vastaava, mutta kestoltaan lyhyempi. Hoidolla voidaan nopeuttaa paranemista. Paikallisesti käytettävää viruslääkevoidetta voi käyttää yksittäiseen rakkulaan.

Jos herpes uusiutuu usein, harkitaan estohoitoa asikloviirilla. Hoito kestää pitkään, vähintään 6 kk. Millään nykylääkkeellä ei virusta kuitenkaan pystytä poistamaan täysin hermosolmukkeista.

Ehkäisy

Virus tarttuu erityisesti oireisessa vaiheessa, ja tartuntariski miehestä naiseen on suurempi kuin naisesta mieheen. Tartunta on mahdollinen emätinyhdyntöjen lisäksi sekä anaali- että suuseksissä. Kuitenkin puolet tartunnoista tapahtuu oireettoman tai tartunnastaan tietämättömän partnerin välityksellä. Kondomin käyttö vähentää merkittävästi genitaaliherpeksen tarttumista, mutta ei kuitenkaan täysin suojaa tartunnalta. Kondomin läpi virus ei tartu, mutta sen antama suoja ei ole täydellinen, koska virusta voi erittyä myös kondomin ulkopuolisilta iho- ja limakalvoalueilta. Tilapäisissä seksisuhteissa kannattaa aina käyttää kondomia, koska herpes voi tarttua myös oireettomana aikana. Huuliherpes voi tarttua suuseksin välityksellä sukuelimiin.

Tietolähteet: Duodecim: Terveysportti, Lääkärin tietokanta

YTHS Yleislääkäri / 9.1.2020

Palvelut käytössäsi