Influenssa

Influenssa on influenssavirusten aiheuttama hengitysteiden tulehdus. Viruksen päätyypit A ja B aiheuttavat Suomessa vuosittain epidemioita joulu – huhtikuun välisenä aikana. Influenssan oireet ovat hyvin samankaltaisia kuin tavallisessa flunssassa eli nuhakuumeessa, mutta oirekuva on yleensä rajumpi. Suurin osa terveistä aikuisista pärjää kotihoidossa. Henkilöiden, joilla on yleiskuntoon vaikuttavia perussairauksia, tulisi ottaa herkemmin yhteyttä terveydenhuollon yksikköön.  Influenssaa voidaan torjua tehokkaasti rokotuksilla. Riskiryhmiin kuuluville suositellaankin ilmaista influenssarokotusta vuosittain loka-marraskuun paikkeilla. 

Tartuttavuus ja oireet

Influenssa tarttuu sekä kosketustartuntana että hengitysilman välityksellä. Taudin itämisaika vaihtelee 1–7 päivän välillä, tyypillinen itämisaika on 2–3 päivää. Oireet alkavat yleensä hyvin nopeasti ja tyyppioireita ovat korkea kuume, vilunväristykset, päänsärky, lihassärky, huonovointisuus sekä kuiva yskä. Myös oksentelua ja ripulia voi esiintyä. Nuha ei ole tavallinen influenssan oire.

Diagnoosi voidaan tehdä influenssan tyypillisen oirekuvan perusteella epidemia-aikana. Influenssaan on myös kehitetty erilaisia testimenetelmiä, joita tarvitaan erityisesti sairaaloiden ensiapuvastaanotoilla. Influenssaan voi liittyä jälkitauteja, joita on syytä epäillä, mikäli oireet pahenevat tai palaavat.  Tavallisimpia jälkitauteja aikuisilla ovat keuhkokuume ja poskiontelotulehdus. Influenssa voi myös pahentaa muiden sairauksien, kuten astman oireita.

Itsehoito

• Lepo ja riittävä nesteytys
• Kuumetta voi alentaa ja lihaskipuja helpottaa kipulääkkeillä. Sopiva annostelu on esimerkiksi parasetamoli 500 – 1000 mg 3 kertaa päivässä tai ibuprofeeni 400–800 mg 3 päivässä, jos ei ole lääketieteellistä syytä olla käyttämättä näitä lääkkeitä.
• Influenssa vaatii yleensä noin viikon levon.

Jos sinulla on todettu muita sairauksia tai tiedät kuuluvasi riskiryhmään, ole yhteydessä terveydenhuollon ammattilaiseen mahdollisen jatkohoidon arvioimiseksi. Tarvittaessa voidaan aloittaa viruslääkitys. Perusterveillä viruslääkkeen antama hyöty influenssan paranemisessa katsotaan niin vähäiseksi, ettei hoitoa yleensä suositella.

Lisätietoa riskiryhmistä: Sairauden tai hoidon vuoksi riskiryhmään kuuluvien influenssarokotukset – THL

Milloin hoitoon?

Terveydenhuollon ammattilaisen arvioon on syytä hakeutua, jos tauti on korkeakuumeinen, jos yleisvointi on huonompi kuin mihin on flunssassa tottunut tai jos oireet palaavat ensin lievityttyään. Jos sairastuneella on influenssan riskitekijöitä, on lääkärissä syytä käydä tavallista herkemmin.

Rokotus

Influenssarokotuksilla voidaan vähentää lääketieteellisiin riskiryhmiin kuuluvien influenssasta johtuvia sairaala- ja laitoshoitoja, influenssasta johtuvia ennenaikaisia kuolemia, vaikean influenssan ilmaantuvuutta, jälkitauteja sekä perussairauden vaikeutumista. Rokotetta suositellaan myös vakavalle influenssalle alttiin henkilön lähipiirille. Kausi-influenssarokotteet ovatkin niin turvallisia, että rokotus katsotaan kannattavaksi kaikille. Influenssarokotus kannattaa ottaa myös matkalle lähdettäessä. Influenssaepidemian aikana voi ja kannattaa rokottaa, sillä epidemia etenee vaiheittain alueellisesti.

Rokotteen koostumusta vaihdellaan vuosittain kiertävien virustyyppien mukaan. Rokotesuoja syntyy noin kahdessa viikossa. Jos rokotettava on jo saanut  influenssatartunnan, rokote ei enää ehdi estää influenssaa, mutta siitä ei ole mitään haittaa.

Tartunnalta suojautuminen 

Paras keino suojautua kaikilta hengitystieinfektioilta on hyvän käsihygienian noudattaminen, nenän ja suun peittäminen yskiessä ja kertakäyttönenäliinojen käyttö niistäessä. Koronaepidemian aikana käytetyt hengityssuojaimet ovat myös vähentäneet influenssatartuntoja. Sairaana tulee välttää fyysistä kontaktia muihin ihmisiin.

Tietolähteet: Duodecim: Terveysportti, Lääkärin tietokanta

YTHS Yleislääkäri / 12.6.2022

Palvelut käytössäsi