Diabetes
Diabetes on monimuotoinen ryhmä aineenvaihduntasairauksia, joita yhdistää häiriö haiman toiminnassa sekä kohonnut verensokeri. Diabetesta tunnetaan useita eri tyyppejä. Päätyypit ovat tyypin 1 diabetes, tyypin 2 diabetes ja raskausdiabetes. Tyyppi 2 on yleisin muoto.
Tyypin 1 diabetes johtuu haiman insuliinia tuottavissa saarekkeissa sijaitsevien beetasolujen autoimmuunitulehduksesta, jonka seurauksena solujen toiminta ja niissä tapahtuva insuliinin tuotanto asteittain loppuu.
Tyypin 2 diabeteksessa esiintyy jo vuosia ennen verensokerin kohoamista insuliinin heikentynyt vaikutus kudoksissa eli insuliiniresistenssi. Insuliiniresistenssin muita piirteitä ovat vyötärölihavuus, rasvamaksa, kohonnut verenpaine, veren rasva-arvojen nousu sekä hyvän HDL-kolesterolin lasku. Insuliiniresistenssiä nimitetään myös metaboliseksi oireyhtymäksi.
Diabeteksen toteaminen
Diabetes voidaan todeta selkeiden oireiden (väsymys, laihtuminen, suuret virtsamäärät, elimistön kuivuminen ja lisääntynyt jano) ja laboratoriossa mitatun korkean verensokerin perusteella. Lisäksi voidaan määrittää kohonnut sokerihemoglobiini tai tehdä sokerirasitus.
Normaalin verensokerin yläraja aamuisin vähintään 8 tunnin paaston jälkeen on 6,0 mmol/l (millimoolia litrassa). Jos verensokeri on 6,1–6,9 mmol/l, on kyseessä kohonnut paastosokeri. Diabeteksen alarajana on paastoverensokeriarvo 7,0 mmol/l.
Syömisen jälkeen verensokeri voi nousta terveellä henkilöllä 2 –3 mmol/l ja palautua syömistä edeltävälle tasolle 2–4 tunnissa. Normaalina laboratorion laskimonäytteessä pidetään verensokeriarvoa alle 7,8 mmol/l kahden tunnin kuluttua syömisestä tai sokerirasituskokeessa. Jos verensokeri on tällöin välillä 7,8–11,0 mmol/l, on kyseessä heikentynyt sokerinsieto. Diabeteksen alarajana on verensokeriarvo 11,1 mmol/l laboratoriossa.
Diabeteksen hoito
Hoidon perusta kaikissa diabetestyypeissä on painon ja verensokerin hallintaa sekä sydän- ja verisuoniterveyttä edistävä elintapahoito. Päätavoite on pitää verensokeri mahdollisimman lähellä normaalia tasoa. Verensokerin tulisi pysyä pääsääntöisesti ennen syömistä välillä 4–7 mmol/l ja syömisen jälkeen alle 8–10 mmol/l.
Tyypin 1 diabeteksessa insuliinipuutos korvataan monipistos- tai pumppuhoidolla ja insuliiniannoksia muokataan vaihtelevan insuliinitarpeen mukaan itse.
Tyypin 2 diabeteksessa korostuu ylipainon vähentäminen, ruokavaliohoito ja liikunta. Jos verensokeri ei normaalistu elintapahoidolla, aloitetaan yksilöllisesti sopivin lääkehoito.
Verensokerin lisäksi verenpaineen ja veren rasva-arvojen tulisi olla mahdollisimman lähellä viitearvoja, koska diabetes lisää riskiä sairastua valtimosairauksiin. Huonossa hoitotasapainossa oleva diabetes aiheuttaa vuosien kuluessa erilaisia lisäsairauksia kuten diabeettisen silmäsairauden, hermosairauden ja munuaissairauden.
Tyypin 1 diabetekseen ei toistaiseksi ole olemassa ehkäisevää hoitoa. Tyypin 2 diabetesta voidaan erittäin tehokkaasti ehkäistä painonhallinnalla, ruokavaliolla ja liikunnalla. Normaalipainon säilyttäminen voi lykätä diabeteksen puhkeamista useita kymmeniä vuosia.
Diabeteksen ehkäisy
Tyypin 1 diabetekseen ei toistaiseksi ole olemassa ehkäisevää hoitoa. Tyypin 2 diabetesta voidaan erittäin tehokkaasti ehkäistä painonhallinnalla, ruokavaliolla ja liikunnalla. Normaalipainon säilyttäminen voi lykätä diabeteksen puhkeamista useita kymmeniä vuosia.
Tietolähteet: Duodecim: Terveysportti, Lääkärin tietokanta
YTHS Yleislääkäri / 20.6.2023