Hiivatulehdus

Diagnoosi laboratoriokokein | Hiivatulehdukselle altistavat | Hoito | Kun tulehdus uusiutuu | Mitä voin tehdä hiivatulehduksen välttämiseksi| 

Hiivatulehdukselle altistavat

Hiivatulehdukset näyttävät lisääntyneen viime vuosina, ja syitä voi olla useita. Niille voivat altistaa ehkäisytablettien käyttö,sokeriaineenvaihdunnan häiriöt, suuriannoksinen kortisonivalmisteiden käyttö, raskaus sekä antibiootit, jotka muuttavat elimistön bakteeritasapainoa. Usein hiivatulehdus alkaakin antibioottikuurin aikana tai sen jälkeen.

Raskauden aikana hiivatulehduksen saa tavallista helpommin ilmeisesti hormonaalisista syistä. Se on äidille ja sikiölle vaaraton, vaikka oireet voivatkin olla kiusallisia ja vaativat hoitoa. Myöskään synnytyksessä siitä ei aiheudu ongelmia.

Hiivatulehdukselle voi altistaa myös ruokavalio - esim. jos se sisältää paljon nopeasti imeytyvä hiilihydraatteja (sokeria, valkoisia puhdistettuja jauhoja), vähän hitaasti imeytyviä kuituja (kokojyväviljatuotteet, hedelmät, vihannekset) ja runsaasti tuoreita hiivalla kohotettuja leipomuksia.

Hiivatulehdus ei ole sukupuolitauti, eikä se yleensä tartu partneriin, jos tällä ei ole esim. diabetesta, HIV-infektiota tai muuta tautia, jonka hoito heikentää immuunisolujen toimintaa. Miehillä hiivatulehdus onkin paljon naisia harvinaisempi.

Kun tulehdus uusii  

Jos hiivatulehdukset pyrkivät uusimaan tavan takaa, puhutaan usein niin sanotusta hiivasyndroomasta, johon liitetään moninaisia epäspesifisiä oireita. Hiivasyndroomaa ei ole diagnoosina eikä tautina voitu osoittaa näyttöön perustuvassa lääketieteessä taudiksi tai hoidettavaksi oireyhtymäksi.

Hiivatulehdusten uusiminen johtuu todennäköisesti siitä, että joillakin naisilla elimistön paikalliset puolustusmekanismit eivät pysty tehokkaasti torjumaan hiivasientä. Uusiminen voi johtua myös siitä, että hiivasienen solut joskus piileksivät syvemmällä limakalvon pinnan alla ja paikalliset lyhyet hoidot eivät riitä hävittämään niitä.

Myös sokeriaineenvaihdunnan häiriö voi aiheuttaa toistuvia hiivatulehduksia. Jos tätä syytä epäillään, tehdään sokerirasitustesti piilevän diabeteksen toteamiseksi. Diabeetikoilla hiivatulehduksen aiheuttamat ongelmat ovat tavallisia.

Diagnoosi laboratoriokokein  

Diagnoosiin päästään varmimmin emätinnäytteen mikroskooppitutkimuksella tai viljelyllä (joskus myös papa-kokeessa todetaan hiivaa; ja jos se aiheuttaa oireita, on hoito perusteltua).

Hoito  

Aluksi itsehoitoa
Markkinoilla on useita hiivasienitulehduksen hoitoon paikallisesti käytettäviä tai tabletteina nautittavia lääkkeitä. Ohjeiden mukaisesti käytettyinä kaikki lääkkeet ovat periaatteessa yhtä tehokkaita, jos diagnoosi on oikea. Hoitoajat vaihtelevat kerta-annoksesta jopa kahden viikon kuuriin.

Jos tunnistaa oireensa hiivasieneksi, voi vaivaa hoitaa apteekista ilman reseptiä saatavilla paikallisvalmisteilla (Gyno-Daktarin®, Canesten® ja Gyno-Trosyd®). Jos oire ei rauhoitu näillä paikallishoidoilla on yhteydenotto terveydenhoitajaan tai lääkäriin perusteltua. Silloin diagnoosi on syytä varmistaa ja tarvittaessa voidaan käyttää myös reseptiä vaativia tabletti/kapselihoitoja suun kautta tai pidempiä paikallishoitojaksoja. Raskauden aikana tablettihoitoja ei suositella.

Partnerin hoito ei rutiinisti ole suositeltavaa; sillä ei valitettavasti yleensä voida vaikuttaa naisen oireiden kestoon tai tulehduksen uusimiseen.

Yleensä hiivasienen voi hoitaa itse paikallisesti käytettävällä lääkkeellä.

Apteekista tähän tarkoitukseen reseptittä myytäviä valmisteita on kolme:
Gyno-Daktarin, Canesten ja Gyno-Trosyd. Ne ovat tehokkaita ja turvallisia eikä niillä yleensä ole sivuvaikutuksia. Apteekit osaavat hyvin opastaa niiden käytössä. Jos nainen on aikaisemmin sairastanut diagnosoidun hiivatulehduksen ja samat oireet uusivat, itsehoito riittää yleensä silloinkin ja lääkärillä käynti saattaa olla tarpeetonta.

Raskauden aikana tulisi välttää tabletteja ja käyttää niiden asemesta paikallishoitoa.

Jos lääkitys ei tunnu poistavan oireita, on aiheellista epäillä muita syitä. Partnerin hoito ei valitettavasti vaikuta naisen oireiden kestoon tai tulehduksen uusimiseen.

Estolääkitys toistuviin tulehduksiin
Usein uusiviin hiivatulehduksiin kannattaa harkita estohoitoa. Tällöin hiivasienilääkitystä voidaan käyttää pienenä annoksena yhdessä kolmeen kertaan viikossa jopa useiden kuukausien ajan. Estohoidon käytössä neuvoo parhaiten oma lääkäri.

Mitä voin tehdä hiivatulehduksen välttämiseksi
Kun pyrkii eroon hiivatulehduksista, kannattaa välttää sokeria, makeita leivonnaisia ja vaihtaa valkoiset jauhotuotteet kokojyvätuotteisiin sekä paljon kuitua sisältäviin elintarvikkeisiin. Päivittäin nautittu purkillinen makeuttamatonta asidofilus- tai laktofilusjugurttia voi toisilla auttaa hiivatulehdusten ennaltaehkäisyyn.


Lähde:

Duodecim, Terveysportti


Artikkelin laati: 

Yleislääketieteen erikoislääkäri, LKT Marja Niemi ja LL Johanna Castrén

Aihepiirihakusana:
gynekologia