Paniikkihäiriö

| Oireet | Paniikkihäiriön syntyminen | Hoito |

Viime vuosina on paljon puhuttu paniikkihäiriöstä. Nimettynä sairautena paniikkihäiriö on suhteellisen uusi, Suomessa se tuli diagnoosina käyttöön vasta 1980 -luvulla. Oireittensa puolesta se kuuluu kuitenkin selvästi ahdistuneisuushäiriöihin ja sellaisena se onkin tunnettu jo pitkään.

Oireet

Paniikkikohtauksella tarkoitetaan erittäin voimakasta ahdistuneisuuden tilaa, mikä syntyy yhtäkkiä. Ahdistus tulee ilman mitään ennakkovaroituksia, vailla selvää ja järkevää syytä, aivan kuin salama kirkkaalta taivaalta, "out of the blue". Pelon tunne on hyvin voimakas ja intensiivinen, mistä nimityskin "paniikki" tulee. Se sisältää myös voimakkaita kuoleman pelkoja, "hulluksi tulemisen" pelkoja sekä kontrollin menettämisen pelkoa. Tunnelma kohtauksen, paniikkiahdistuksen iskiessä onkin lähes lamaannuttavan kauhistuttava. Jos kohtaus uusiutuu toistuvasti puhutaan paniikkihäiriöstä.

Vaikka pelon tunne periaatteessa on sisällöltään psykologinen eli mielen sisäinen tapahtuma, tekee paniikkikohtauksen ongelmalliseksi sen herkkä ja suora yhteys ruumiilliseen reagointiin. Voimakas paniikkiahdistus vaikuttaa nimittäin kiihdyttävästi hermojärjestelmän toimintaan: sydän alkaa pamppailla, ihminen alkaa vapista ja hikoilla, kädet alkavat täristä, hengittäminen vaikeutuu, tulee tunne, että ei saa ilmaa, koetaan hengenahdistusta, huimausta, pahoinvointia.

Ahdistukseen liittyvät autonomisen hermoston välittämät tuntemukset ovat myös niin voimakkaita ja epämiellyttäviä, että niitä alkaa pelätä. Tällä on kahdenlaisia seuraamuksia.

Vaikka pelon tunne ei ole missään järkevässä suhteessa itse tilanteeseen, missä se ensi kertaa esiintyy, se "leimautuu" herkästi tähän tilanteeseen. Myöhemmin joku samanlainen tilanne tai tilanteessa koettu samankaltainen ärsyke voi laukaista uuden kohtauksen. Paniikkikohtauksen kokeneet ihmiset alkavatkin helposti välttää sellaisia paikkoja, missä kohtaus saattaisi iskeä. Esim. elokuvateatterit, luentosalit ja bussit ovat tällaisen "välttämiskäyttäytymisen" yleisimpiä kohteita. Toinen ahdistuksen ja pelon tunteiden läheiseen yhteyteen hermostollisten toimintojen kanssa liittyvä ongelma on, että kohtauksen pelko itsessään saattaa jo herkistää, virittää hermostollisen järjestelmän alttiiksi paniikkiahdistuksen kokemukselle. Siten jo kohtauksen pelko itsessään voi laukaista uuden ahdistuskohtauksen. Tämä johtaa helposti toistuvien kohtausten kierteeseen ja sitä kautta yhä pahenevaan tilanteeseen. Usein toistuvat kohtaukset ja niihin liittyvät epämiellyttävät ruumiilliset tuntemukset sekä pelot alkavat tuottaa "lisäoireina" ahdistuneisuutta ja masentuneisuutta. Myös erilaiset pelot kuten esim. sosiaalinen fobia tai julkisten paikkojen pelko ovat yleisiä paniikkihäiriössä.

Paniikkihäiriön syntyminen

Paniikkihäiriön keskeinen tunnuspiirre on, että paniikkikohtaus tulee aivan yllättäen, kuin salama kirkkaalta taivaalta. Näyttää kuitenkin siltä, että sillä on jonkinlainen yhteys ajankohtaiseen elämäntilanteeseen. Monilla ihmisillä on ollut ennen kohtausta joku stressaava elämäntilanne, esim. pitkä työ - ja / tai opiskelurupeama. Joskus kohtaus saattaa tulla juuri kun tällainen pitkä rupeama on juuri hellittänyt. Joillakin on taas ollut suuria muutoksia elämässään, esim. muutto pois kotoa, muutto vieraalle paikkakunnalle tai toiseen maahan. Myös ihmissuhteisiin saattaa liittyä tiedostamatontakin ahdistusta lisääviä stressitekijöitä, esim. kihlautuminen, avioituminen, lapsen syntyminen, ero tyttö- / poikaystävästä jne.

Alttius paniikkihäiriölle näyttäisi olevan myös jossain määrin perinnöllistä. On todettu, että monien paniikkihäiriöstä kärsivien ihmisten lähiperhepiirissä ilmenee tätä häiriötä normaalia enemmän. Tiedetään myös hyvin, että erilaiset käyttäytymismallit ja reagointitavat periytyvät osin myös "sosiaalisen perimän" kautta eli kun eletään perheessä, saman katon alla, niin opitaan toimimaan ja kokemaankin samalla tavalla. Toisaalta tutkimuksissa on löydetty viitteitä, että paniikkihäiriössä voisi olla mukana myös biologisesti periytyviä piirteitä.

Huolimatta pelottavuudestaan paniikkikohtaus ei yleensä ole vaarallinen, siihen ei kuole, sen aikana ei "tule hulluksi" eikä silloin menetä kontrolliakaan. Paniikkikohtaus menee myös ohi nopeasti, kohtaukset kestävät yleensä muutamasta minuutista 15 minuuttiin vaikka joskus kohtaus voi kestää puolikin tuntia. Yksittäiset paniikkikohtaukset ovat suhteellisen yleisiä. On arvioitu, että jopa 10 % - 30 % ihmisistä voi kokea tällaisen kohtauksen jossain elämänsä vaiheessa.


OPISKELIJAT JA PANIIKKIHÄIRIÖ

Opiskelijan elämäntilanne on hyvin otollinen paniikkihäiriön puhkeamiselle. Tutkimuksissa on todettu, että häiriö alkaa usein myöhäisen nuoruusiän tai varhaisen aikuisuuden aikana eli juuri sinä ikäkautena, kun opiskellaan. Opiskelijan elämäntilanne kaikkine suurine muutoksineen on muutenkin hyvin kriisialtista aikaa. Muutto pois kotoa, oman elämän aloittaminen, opiskelupaineet, seurustelupaineet, selviytyminen vertaisporukassa jne. ovat kaikki tekijöitä, mitkä saattavat luoda ja kasata ristiriitaisia vaatimuksia ja jännitteitä syvälle mielen sisälle ja siten tehdä opiskelijaa epävarmaksi, ahdistuneeksi ja jännittyneeksi. Tähän kun lisätään mahdollinen pieni perinnöllinen alttius ja sopiva tilanne (minkä ahdistavuutta ei yleensä edes osata ennakoida), niin edellytykset paniikkikohtaukselle ovatkin jo olemassa.

Ongelmalliseksi ja sen takia vakavasti otettavaksi paniikkihäiriöstä tekevät sen seurannaisoireet. Toistuvien kohtausten jälkeen saattaa jäädä mieleen voimakkaita pelon tunteita, mitkä voivat johtaa tiettyjen tilanteiden välttämiseen, sosiaalisten tilanteiden pelkoon, eristäytymiseen ja masentuneisuuteen. Tämän johdosta kannattaa aina kääntyä ammatti-ihmisen (lääkäri, terveydenhoitaja, psykologi), jos paniikkikohtaukset jatkuvat.

Hoito

Paniikkihäiriöitä voidaan tänä päivänä hyvin hoitaa ja siitä kärsivien ihmisten ahdistusta lievittää. Keskeisimmät hoitomuodot ovat lääkehoito yhdistettynä psykoterapeuttiseen hoitoon.

Paniikkihäiriössä on piirteitä, mitkä tekevät sen itsehoidollisesti ongelmalliseksi. Kohtaukset tulevat usein ennalta-aavistamattomasti, joten niihin voi olla ainakin aluksi vaikea millään tavalla varautua. Kohtaukset ovat myös emotionaalisesti niin voimakkaita, että lähes kaikki psyykkinen energia menee pelon, ahdistuksen ja kauhun tunteiden kestämiseen ja niistä selviytymiseen.

Toinen vaikeus liittyy paniikkikohtausten psykologisiin sisältöihin ja taustatekijöihin. Voidaan ajatella, että kohtaukset kertovat mahdollisista sisäisistä ristiriidoista, piilevistä ahdistuksen lähteistä, tiedostamattomasta vihasta, peloista, pettymyksistä. Tällöin ongelmana on, että näiden tunteiden ollessa tiedostamattomia, niitä ei voida helposti nähdä ja silloin niille ei kovin helposti omin voimin voi paljoa tehdäkään. Tällaisessa tilanteessa tarvitaan usein ulkopuolista ihmistä, kenen kanssa näitä asioita voi yrittää selvittää.

Paniikkihäiriö tai ainakin juuri koettu paniikkikohtaus saattaa liittyä myös ajankohtaiseen, stressaavaan elämäntilanteeseen. Tällöin voi yrittää pysähtyä miettimään, minkälaisia voimia omassa elämässä tällä hetkellä vaikuttaa. Monet stressin hallintaan liittyvä keinot ja menetelmät ovat varmasti hyväksi avuksi yritettäessä saada parempi ote omaan elämään:

  • mieti ajankohtaisia työ / opiskelupaineita elämässäsi
  • minkälaisia vaatimuksia asetat itsellesi
  • minkälaisia vaatimuksia sinulle asetetaan ulkopuolelta (koti, korkeakoulu, työpaikka)
  • osaatko sanoa ei vai oletko luonteeltasi "kaikki tarjotut tehtävät itsellesi ottava"
  • lepäätkö tarpeeksi onko sinulla mahdollisuuksia vapaa-ajan viettoon, voitko rentoutua, viettää hauskaa aikaa ystävien kanssa
  • onko sinulla työn ja opiskelun vastapainoksi harrastuksia, liikutko tarpeeksi

Muista kuitenkin:

Jos paniikkikohtaukset toistuvat etkä saa niitä hallintaasi, niin käänny ammatti-ihmisen puoleen. Paniikkihäiriöitä voidaan hoitaa.

HUOM!

Vaikka erilaisista häiriöistä puhutaankin usein hyvin yleisellä tasolla, ovat jokaisen ihmisen omat ongelmat hyvin yksilöllisiä ja niillä on taustansa asianomaisen omassa elämänhistoriassa. Tämän johdosta apua hakevan oireita ja vaikeuksia tulee miettiä suhteessa hänen omaan taustaansa ja elämäntilanteeseensa. Myös hoito on aina suunniteltava yksilöllisesti. Mielenterveyden hoitamiseen kehitettyjä lääkkeitä on paljon ja myös psykoterapioita on erilaisia. Ammatti-ihmisen kanssa keskusteltaessa voidaan yhdessä miettiä asianomaiselle sopivaa hoitoa.


Artikkelin laati:
Neuvontapsykologi Lauri Yli-Pohja

Aihepiirihakusana:
mielenterveys, psyykkinen
 


Avainsanat: Mielenterveys, Psyykkinen<br>&nbsp;