Viisaudenhampaat

Viisaudenhampaiden ahtaus näyttää liittyvän kulttuuriimme: vielä muutama vuosikymmen sitten se oli selvästi harvinaisempi ongelma kuin nykyisin. Ihmislaji ei ole noista ajoista muuttunut, mutta ravinto on. Ihminen pureskelee entistä vähemmän. Viisaudenhampaiden ahtaus on yleisintä Suomessa ja Ruotsissa. Hampaat mahtuvat nätisti suuhun vain joka viidennellä. Viisaudenhampaiden puhkeaminen on ajankohtaista nuorille opiskelijoille. Naisilla viisaudenhampaat puhkeavat keskimäärin 19 vuoden iässä ja miehillä vuotta myöhemmin, mutta molemmille ne aiheuttavat ongelmia yhtä usein. Vain harvoin yksi tai useampi viisaudenhammas puuttuu kokonaan.

Vaikka viisaudenhammas mahtuisikin suuhun, sitä on vaikea pitää puhtaana  

Hammasrivistön laitimmainen on usein vaikea pitää puhtaana, ja osittain puhjennutta hammasta voi olla jopa mahdoton puhdistaa. Syljen ja veren vasta-aineet ratkaisevat, pysyykö hammas kunnossa.

Ientasku on bakteeripesä  

Jos hammas mahtuu suuhun eikä aiheuta ongelmia, sitä hoidetaan, kuten muitakin hampaita. Sen sijaan vain osittain puhjenneet hampaat joudutaan poistamaan lähes aina.

Hampaan kruunun ja sitä peittävän ikenen väliin jää tasku, joka kerää helposti bakteereita. Vaikka hammasta ei särkisikään, ikenessä on useimmiten piilevä tulehdus, jonka takia hammas kannattaa poistaa ennen kuin se oireilee.

 Jatkuvan tulehduksen harmit eivät rajoitu hampaaseen ja sitä ympäröivään ikeneen. Tulehdus lisää kariesta ja ientulehdusta koko suussa ja voi aiheuttaa ongelmia myös nielussa. Jatkuva tulehdustila saattaa lisätä jopa sydän- ja verisuonisairauksien riskiä.

Jos tulehdus äityy kivuliaaksi, hammas otetaan aina pois, kunhan vaiva on ensin hoidettu antibiootilla. Muuten tulehdus uusiutuu muutaman kuukauden kuluttua entistä rajumpana.

Vetämällä tai leikkaamalla pois  

Kokonaan puhjennut viisaudenhammas voidaan vetää pois, jos se esimerkiksi rikkoo posken limakalvoa. Jos hammas on puhjennut vain osittain, se joudutaan leikkaamaan. Molemmat toimenpiteet tehdään paikallispuudutuksessa.

 Pienimmillään tarvitaan vain viilto hammasta peittävään ikeneen, ja hammas vedetään pois. jos hammas on luun alla, myös luuta täytyy poistaa, ja joskus hammas joudutaan pilkkomaan.

Leikkauksen jälkeen haava puhdistetaan ja ommellaan. Ompeleet poistetaan noin viikon kuluttua. Tulehdusvaaraa ja särkyä vähennetään antibiootilla ja kipulääkkeellä. Kylmä laskee turvotusta.

Kipu kestää muutaman päivän (noin 1-5 päivää) ja turvotus on korkeimmillaan kolmantena leikkauksenjälkeisenä päivänä. Vaihtelu on tietenkin suurta, mutta edellä oleva on hyvä keskiarvo kaikista leikkauksista. Luu saattaa tuntua leikkauksen jäljiltä epätasaiselta, mutta lovi tasoittuu yleensä muutamassa kuukaudessa.

Pienellä osalla leikkaus aiheuttaa jälkivuotoja tai -tulehduksia, pieniä tunnottomuuksia tai jälkisärkyä. Oireet ovat yleensä lieviä ja ohimeneviä.

Alahammas liikkuu luussa  

YTHS:ssä on juuri päättynyt 18 vuotta kestänyt seurantatutkimus, jossa saman potilasjoukon viisaudenhampaita tutkittiin kuuden vuoden välein.

Tutkimuksen perusteella myös puhkeamattomia, luun sisälle jääneitä viisaudenhampaita kannattaa seurata. Yläleuan "piilohampaat" voi seurannan mukaan jättää paikalleen, sillä leikkaus on hankala eikä hampaista yleensä ole haittaa. Alaleuan puhkeamattomat viisaudenhampaat saattavat sen sijaan häiritä viereisiä hampaita, jolloin ne kannattaa leikata.

Alaviisaudenhammas ikään kuin kääntyilee luun sisällä etsiessään tilaa puhjeta. Pahimmassa tapauksessa se voi syödä viereisen hampaan juuret. Jos leuoissa on puhkeamattomia hampaita, niistä kannattaa ottaa röntgenkuva muutaman vuoden välein.

Ala- ja yläleuan viisaudenhammas poistetaan usein samalla kertaa, vaikka ylähammas ei aiheuttaisikaan ongelmia. Ilman vastapurentaa se saattaa pudota liian alas ja häiritä leuan liikkeitä.

Jos kaikki neljä viisaudenhammasta päätetään poistaa, poistot tehdään yleensä kahdella kerralla, ensin toiselta ja sitten toiselta puolelta. Jos poistot ovat helppoja ja nopeita, ne voidaan tehdä samallakin kertaa.

Sankaritarinat pelottavat  

Kahden opiskelijan YTHS:ssä tekemä selvitys paljastaa, että opiskelijat pelkäävät hammashoidossa eniten juuri viisaudenhampaiden poistoa. Kavereiden kertomukset lisäävät pelkoja. Siinä on sankaritarinan makua, kun kavereille kerrotaan leikkauksen kauheuksista.

Potilaan ja lääkärin välinen luottamus on tärkeää  

Tärkein asia pelonhallinnassa on potilaan luottamus lääkäriä kohtaan. Potilaan ei pidä kokea olevansa lääkärin armoilla. Tietoinen rentoutuminen ja muiden asioiden pohtiminen helpottavat jännitystä. Viimeiseksi turvaudutaan lääkkeisiin, kuten rauhoittavaan ruiskeeseen. Nukutusta YTHS:ssä ei käytetä lainkaan, ilokaasua joskus.

Lääkärit osaavat helpottaa potilaan pelkoja vastaanotolla, mutta edellisenä iltana heidän on mahdoton auttaa.

YTHS:n hammashoitopisteissä on jaossa opasta "Hammashoitopelko on tavallista ja luonnollista".

Ventä Irja, Turtola Lauri:
Suomalaisten yliopisto-opiskelijoiden tutkimukseen perustuva hoito. Helsinki: Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö, 2005.


Artikkelin kirjoittaja:

Lauri Turtola YTHS:n johtajahammaslääkäri, dosentti


Avainsanat: Viisaudenhampaat