Hammashoitopelko

... on tavallista, luvallista ja luonnollista

Kahdeksan askelta ennen hoitotoimenpiteiden alkua

Johdanto

Kaikki ihmiset pelkäävät elämässään jotakin. Pelkojen syyt muuttuvat kokemusten myötä elinkaaren aikana. Lapsen pelot ovat erilaisia kuin nuoruudessa tai aikuisiässä. Lapsuuden kokemuksiin pohjautuvat pelot voivat säilyä läpi elämän ja nousta pintaan esim. hammaslääkärin vastaanotolla. Muistot aikaisemmista epämiellyttävistä kokemuksista tulevat mieleen ja pelottavat tahtomattamme. Tilanne saattaa laukaista muistoja lapsuuden pelkotiloista. Pelkojen kohtaaminen voi olla myös opettavaista voidaksemme tulla toimeen niiden kanssa.

Pelot kuuluvat luonnollisena osana elämäämme. Se, mikä jollekin on pelonaihe, ei välttämättä pelota toista ollenkaan. Näin on asia tavallisessa hammashoitopelossakin, jossa kivun pelko on yleisintä. Hammashoitopelon voimakkuus vaihtelee hoitotoimenpiteestä ja yksilöstä riippuen nollasta lähes kestämättömään tunteeseen. Pelkoreaktio aiheuttaa yksilössä sisäistä painetta, voimakkuudeltaan vaihtelevaa stressiä, jonka kanssa yksilön on tultava toimeen.

Puhun läpi koko kirjoitukseni pelosta, vaikka aiheen voi nähdä jatkumona: jännitys ¾ pelko ¾ ahdistus ¾ kauhu. Lievässä muodossa jännitys ja pelko ovat ystäviämme, ne varoittavat ja aktivoivat elimistöämme reagoimaan tilanteeseen lisäämällä voimavarojamme. Otamme käyttöön ylimääräistä henkistä ja fyysistä kapasiteettiamme tilanteesta selviämiseksi. Toisen ääripään tunteet, ahdistus ja kauhu, lamauttavat aloite- ja toimintakykyämme.

Kirjoitukseni pääasiallinen lähtökohta on yli kolmenkymmenen vuoden kliininen kokemus tuhansien suomalaisten korkeakouluopiskelijoiden hammaslääkärinä sekä lähes yhtä pitkäaikainen kokemus terveydenhuollon hallinnosta, johtamisesta sekä esimiestoiminnasta. Tavoitteenani on kirjoittaa hammashoitopelosta opiskelijapotilaan näkökulmasta, hänen tuntemuksistaan. Olen pyrkinyt rajaamaan kirjoitukseni arkipäivän kokemuksiin ja lähes puhtaasti somaattisiin lähtökohtiin. Psykologisen tai psykiatrisen käsittelytavan rajaan ulkopuolelle. Jos raju hammashoitopelko vaatii esim. psykoterapeuttisia hoitomenetelmiä, mielestäni niiden antaminen on psykiatrin tai psykologin tehtävä. Heihin turvaudutaan kuitenkin harvoin.

Viestini on, että et ole yksin pelkoinesi, vaan hammashoitopelko on tavallista ja sinulla on oikeus pelätä, eikä pelkoihin sisälly mitään hävettävää. Tieto ja puhuminen auttavat pelon kanssa kamppailevaa selviytymään paremmin.

Peloista on kirjoitettu asiantuntijatekstiä hyllymetreittäin. Rajaan kirjoitukseni mahdollisimman lyhyeksi ja arkipäivän omaiseksi. Suurelle yleisölle peloista on kirjoitettu vähän. Hammashoitopelosta ei ainakaan korkeakouluopiskelijoille ole kirjoitettu juuri mitään, ja juuri heille tämä lehtinen on tarkoitettu.

Kirjoitukseeni olen saanut apua monien kohtaamieni potilaiden ja työtovereitteni kokemuksista. Erityisesti haluan kiittää antoisista keskusteluista ja neuvoista kasvatustieteen maisteri Erkki Hulkkia, hammaslääkäri Kyösti Korpiolaa ja psykiatrian dosentti Timo Niemeä. He kaikki ovat auttaneet kirjoittajaa tämän tekstin rakentamisessa.

Pelon monet kasvot 

Noin 90 % opiskelijoista käy opiskeluaikanaan hammaslääkärissä. Joka toinen heistä kertoo pelkäävänsä hammashoitoa. Pelkonsa tunnustavien määrä osoittaa hammashoitopelon olevan hyvin tavallista. Kun pelkäävien määrä suhteutetaan tämänhetkiseen 120 000 korkeakouluopiskelijan joukkoon, on hammashoitopelkoisia noin 50 000. 

Kokemukseni mukaan säännöllisimmin ja sovituin väliajoin hammaslääkärillä käyvät ne opiskelijat, jotka omien sanojensa mukaan eivät pelkää hammaslääkärillä käyntiä. Opiskelijat, jotka hakeutuvat vasta oireiden vuoksi hammaslääkärille, kertovat pelkäävänsä hoitoonmenoa useammin kuin säännöllisesti käyvät. Suun terveyden kannalta olisi erittäin tärkeää käydä hammaslääkärin tutkimuksessa säännöllisin väliajoin, koska osa suun ja hampaiden sairauksista etenee huomaamattoman salakavalasti ja alkuvaiheessaan oireettomasti. Opiskeluaikana käyntitiheys on keskimäärin joka toinen vuosi. Säännöllisesti hoidossa käyvät selviävät tavallisesti pienemmillä hoidoilla ja vähemmillä hoitokerroilla, jolloin opiskelijalta säästyy myös aikaa ja rahaa.

Noin 10 % opiskelijoista ei käy hammaslääkärissä ollenkaan tai vasta äärimmäisessä hädässä. Vaikka näiden joka kymmenennen opiskelijan hoitokäyttäytymistä ja hoidon tarvetta en tarkoin tunne, uskoisin heidän terveyskäyttäytymisensä johtuvan useimmiten kovasta hammashoitopelosta. Olen tavannut opiskelijoita, jotka ovat kertoneet "tuskanhien" nousevan otsalleen jo ajatuksestakin tulla hammaslääkäriin.

Suu kokonaisuudessaan on ihmiselle tunne- ja tuntoherkkä sekä intiimi kehon osa. Suu on mukana useissa päivittäisissä toiminnoissa kuten hengittämisessä, puhumisessa, syömisessä ja juomisessa, makuaistina, esittämisessä, moninaisten tunteiden ilmaisijana, työkaluna, seksissä, kauneuden osana, positiivisten tai negatiivisten signaalien viestijänä jne. 

Tätä taustaa vasten ei ole ihmeellistä, että hammashoitopelkoja voi syntyä, kun näin herkässä kohdassa tehdään kivuliaita hoitotoimenpiteitä. Lisäksi vieras ihminen, hammaslääkäri, on "tunkeutunut" intiimin lähelle potilaan tunneherkkää aluetta.

Hammashoitopelot johtuvat useimmiten omista aikaisemmista, negatiivisista kokemuksista, jotka ovat saattaneet olla kivuliaita, epämiellyttäviä, arvostelevia tai syyllistäviä. Negatiivisista kokemuksista jääneet tuntemukset ovat potilaalle todellisia ja aitoja, niitä ei voi ulkopuolinen henkilö kieltää tai edes vähätellä. Ne eivät käskemällä unohdu.

Opiskelijoilla pelkoja aiheuttavat myös ystävien tai kavereitten kertomukset, "kauhutarinat", esim. viisaudenhampaan poistosta. Nämä epäsuorat kokemukset ovat jopa pahempia pelon aiheuttajia kuin omat, suorat kokemukset. Kavereitten hoitokokemusten liioiteltuihin kuvauksiin on syytä suhtautua aina kriittisesti. Epäsuorilla kokemuksilla evästetty potilas on hoitotilanteen jälkeen yleensä "pettynyt", kun hänelle kerrottu esimerkki viisaudenhampaan poistosta ei ollut todellisuudessa niin "kamala" kuin hän oli odottanut. 

Itse hoitotilanteessa pelkoa aiheuttaa tunne omasta avuttomuudesta hallita itse tapahtumaa. Pelot, joiden juuret ovat lapsuuden ns. traumaattisissa kokemuksissa ja jotka saattavat aktivoitua hammaslääkärissä, voivat tunnekokemuksiltaan olla samanlaisia. Ainoa mahdollisuus on vain luottaa hammaslääkäriin ja -hoitajaan. Näissä tilanteissa oma, tuttu hammaslääkäri on turvallinen, kun on luottamuksellinen potilas-hammaslääkärisuhde. Potilaalla on perusoikeus valita ja vaihtaa hammaslääkäriänsä, jos potilas-hammaslääkärisuhde ei toimi.

Yleensä potilaat hallitsevat pelkonsa. Ne tilanteet, joissa pelko on niin voimakasta, ettei potilas hallitse itseään tai pelko muuttuu fobiaksi tai hammaslääkärin keinot loppuvat, potilas voi hakea apua YTHS:ssä esim. psykologeilta tai psykiatreilta.

Mikä hammashoidossa pelottaa 

Opiskelijat kertovat pelkäävänsä eniten kipua. Seuraavaksi suurimman ryhmän muodostavat pelkokuvat, jotka ovat syntyneet toisten henkilöiden "kauhukertomusten" kautta. Yksittäisiä pelättyjä asioita on runsaasti, joista seuraavassa luettelo.

  • hammaslääkärissäkäynti kokonaisuudessaan
  • hammaslääkärille meno, odotushuoneessa istuminen
  • tutkimus terävällä piikillä ("tökkiminen")
  • puudutusneulalla pistäminen ("kestän mitä tahansa, kun vain ei tarvitse pistää")
  • tärisevällä terällä poraaminen
  • vinkuvalla poralla poraaminen
  • hampaan poisto
  • viisaudenhampaan leikkaus
  • juurikanavien rassaus
  • hammaskiven poisto ("ikenien repiminen")
  • ientaskujen syvyyden mittaaminen
  • paikka-aineen valinta hampaaseen ("mikä on oikea aine: muovi vai amalgaami")
  • ilman puhaltaminen hampaisiin, vihlominen
  • röntgenkuvien ottaminen ("säteet")
  • suun auki pitäminen pitkän aikaa yhtäjaksoisesti
  • syljenimurin tai porien ääni 
  • tukehtumisen tai hukkumisen tunne, kun suussa on vettä
  • tukehtumisen tunne, kun suu on täynnä kaikenlaisia välineitä
  • tukehtumisen tunne, kun puudutetaan takahampaita
  • tukehtumisen tunne, kun suu on täynnä jäljennösainetta kipsimalleja varten
  • hammaslääkärin moitteet itsehoidosta tai hampaiden harjauksesta "haukkuminen"
  • hammaslääkärin vastaanotolle tyypilliset tuoksut
  • oman veren näkeminen
  • vastaanoton kiireinen ilmapiiri
  • yleinen turvattomuuden tunne koko käynnin ajan ("haluan, että saattaja on mukana")

Pelko voi muuttaa käyttäytymistä

Hammashoitopelkoja on aistittavissa potilaiden erilaisissa käyttäytymisissä. Ensimmäistä kertaa vastaanotolle tullessaan ovat jotkut potilaat valmiiksi epäluuloisia tai ylimielisiä, jopa osoittavat suoranaista vihaa hammaslääkäriä kohtaan. Tämäntyyppisellä käyttäytymisellä potilas pyrkii usein peittelemään pelkojaan tai hallitsemaan tilannetta itselleen ominaisella tavalla. 

Varaamaltaan ajalta poisjääneet potilaat ovat tyypillisiä hammashoidolle (noin 4 % käynneistä). Osalle poisjäänneistä on selityksenä pelkokäyttäytyminen. Tätä käsitystä tukee tieto, että ei-tulleiden potilaiden osuus on vähäisempää yleislääkäreiden vastaanotoilla verrattuna hammaslääkäreihin. 

Myöhästelyt vastaanotolta, joihin voi liittyä vielä viime hetken hampaiden harjaukset, selittyvät joidenkin kohdalla pelkokäyttäytymisellä. Vetkutellaan hoitoontulon kanssa, pyritään pitkittämään hoidon aloittamista ja selitetään "kuinka kiire minulla on" tai "eihän mene kauan aikaa". Näille potilaille voivat pitkät hoitoajat olla ylivoimaisia, mitä lyhyempi on hoidon kesto, sen parempi. Lyhyen käynnin potilas kestää, pitkälle käynnille jätetään helposti tulematta. Joiltakin osin myöhästelyt ja tulematta jäämiset kuuluvat samaan jatkumoon, ovat pelkoilmiön erilaisia ilmenemismuotoja.

Potilaiden paniikkikohtaukset ovat harvinaisia. Ne voivat alkaa tunteesta, ettei pysty hengittämään. Potilas voi äkkiarvaamatta tarrata hammaslääkärin käteen tai repiä kaikki letkut pois suustaan. Tilanteisiin liittyy tapaturmariski ja hammaslääkärin on varauduttava alitajuisesti tähän mahdollisuuteen. Pelkäävien potilaiden hoito, johon liittyy vuodesta toiseen jatkuva varuillaanolo, kuuluu hammaslääkärin ammatin rasittavuustekijöihin. Pelkäävän potilaan kohtaaminen stressaa hammaslääkäriä, hänkin jännittää kohtaamista ja tästä voi syntyä molemmille hyvin hankala tilanne.

"Olen valvonut koko edellisen yön" tai "pelännyt viikon tänne tuloa" ovat tuttuja lausahduksia. Vaikka kipua ei tuntuisikaan, voi potilaan pelko ilmetä hoidon aikana jatkuvana valituksena, pään nykimisenä, itkuna, tai hoidon loputtua joskus hysteerisen kovaan itkuun purskahtamisena. Edellä kuvatut reaktiot ja tilanteet ovat hyväksyttäviä ja kuuluvat osana hammashoitoon. Potilaalla on oikeus pelkotunteeseensa.

Kuinka itse voi vaikuttaa hammashoitopelkoonsa 

Vaikka potilaat kertovat pelkäävänsä hammashoitoa, ovat useat heistä kuitenkin kehittäneet itselleen omat selviytymiskeinonsa. Pelkokäyttäytyminen hammashoitoa kohtaan on hyvä tunnistaa ja tunnustaa itselleen, esimerkiksi huomata omassa terveyskäyttäytymisessään se, että lykkää hammashoitoon menoa tietoisesti tai alitajuisesti: "En tullut aikaisemmin, kun en tuntenut kipuja." Opiskelijan/potilaan ei nykyään pidä hävetä peloistaan puhumista tuttaviensa tai ammattihenkilöiden kanssa. Sankaruutta ei tarvitse osoittaa vaikenemalla tai välttelemällä aihetta. Hammashoitopelko on yleistä ja luonnollista. Siitä voi puhua esteittä. Kokemukseni mukaan pelkäävien potilaiden määrän väitetään lisääntyvän. Todennäköinen selitys ilmiölle kuitenkin on, että pelko tunnustetaan nykyään helpommin kuin aiemmin. 

Pelosta pääsee vain kohtaamalla pelkonsa aiheuttajan. Hyvänä ja yksinkertaisena selviytymiskeinona potilaat kertovat ajattelevansa jotakin muuta itselleen mieluista aihetta, mikä auttaa pitämään pelkoajatukset loitolla. Heidän pyrkimyksenään on nähdä hammashoidon hyvät, positiiviset puolet ja unohtaa tilanteeseen liittyvät negatiiviset mielikuvat. Itsensä tietoinen rauhoittaminen ja ajatusten suuntaaminen pois hoitotapahtumasta auttaa useita. Joillakin on mukana oma korvakuulokkeilla varustettu musiikkilaite tai kasettisoitin. Lisäksi rauhallinen, syvä ja mahdollisimman normaali hengittäminen hoidon aikana on avuksi pelkopotilaalle, ja se jopa ennaltaehkäisee pyörtymiseltä. Nukkuminen, syöminen ja juominen hyvin ennen hoitoa on tärkeää. Pelon tunnustaminen hammaslääkärille voi myös helpottaa, etenkin, jos hammaslääkäri on empaattinen. Puhuminen pelkoa synnyttävistä tekijöistä voi edesauttaa hammaslääkäriä tekemään tilanteesta siedettävämmän ¾ molemmille.

Kuinka normaalissa avoterveydenhuollon hammashoidossa pelkopotilaita huomioidaan 

YTHS:n hammashuoltoon on kasautunut tietoa erityisesti nuorten opiskelijoiden peloista. Pelkopotilaiden tarpeet pyritään YTHS:ssä ymmärtämään ja analysoimaan mahdollisuuksien mukaan jokaiselle yksilölle parhaalla mahdollisella tavalla. Hammaslääkärin mahdollisuudet on jaettu seuraavassa kahteen kategoriaan: pehmeisiin menetelmiin ja toisaalta lääkkeiden ym. hyväksikäyttöön.

Pehmeät pelonhallintatavat 
Hammaslääkärit käyttävät pehmeitä pelonhallintatapoja hyvin yleisesti ja rutiininomaisesti. Ensikäynnin merkitys pelkopotilaan ja hammaslääkärin kohtaamisessa on tärkeä, koska alkukokemukset luovat perustan keskinäisen luottamuksen rakentamiselle. Onnistuminen ratkaisee yleensä hoitosuhteen jatkumisen tai päinvastaisessa tapauksessa ensimmäinen käynti jääkin viimeiseksi, "en enää koskaan mene sille hammaslääkärille". Vanhaa sanontaa mukaellen "vakka kantensa valitsee". Mitä enemmän hammaslääkäri tietää potilaan peloista ja niiden syistä, sitä paremmat edellytykset luodaan pelottomalle hoitosuhteelle. 

Pelon torjunnassa ratkaisevia ovat hammaslääkärin toimintatavat. Työn luonteeseen kuuluu jatkuva pelon huomioiminen, potilaan käyttäytymisen seuranta ja hänen pelkojensa ymmärtäminen. Hammaslääkäreillä on erilaisia henkilökohtaisia tapoja asian hoitamiseksi, esim. empaattinen suhtautuminen potilaaseen ja se, että hoitohuoneessa vallitsee rauhallinen ja kiireetön tunnelma. Hammaslääkäri ei kiellä eikä vähättele potilaan omaa näkemystä ja kokemusta pelosta. Potilas tuntee, että hän tulee kuulluksi ja ymmärretyksi. Potilaalle kerrotaan ennen hoidon aloittamista tutkimuksesta ja hoidoista sekä niiden kokonaiskestosta ja annetaan väliaikatietoja jäljellä olevasta ajantarpeesta. "Tärkeää olisi, että hammaslääkäri puhuisi koko ajan ja juttelisi väliaikatietoja, silloin on helpompi kestää ja odottaa." Puheen tarkoituksena on luoda turvallista ilmapiiriä, jolloin potilas ei koe olevansa yksin pelkonsa kanssa.

Hammaslääkärit ottavat potilaiden pelot huomioon entistä avoimemmin kysymällä tarvittaessa suoraan "pelkäätkö hammashoitoa". YTHS:n hammashuollossa on käytössä pelkokysely (Liite 1, Bilaga 2: Rädsloenkät), jossa on lueteltu muutamia opiskelijoiden hoitoon liittyviä tavanomaisia tilanteita. Potilas arvioi pelkojaan täyttämällä lomakkeen kouluarvosteluasteikon mukaisesti nollasta kymmeneen eli "en pelkää lainkaan (0) ¾ pelkään hyvin paljon (10)". Helppokäyttöinen lomake auttaa potilasta ja hammaslääkäriä huomaamaan pelkotilanteita ja arvioimaan niiden voimakkuutta. Lomake helpottaa pelkokeskustelun aloittamista, kun asiaan päästään kiertelemättä kiinni. Opiskelija voi myös oma-aloitteisesti täyttää lomakkeen ja antaa sen hammaslääkärille.

Pelkotilojen voittamiseksi hammaslääkäri voi välttää ensikäynnillä sellaisia hoitotoimenpiteitä, joista mahdollisesti aiheutuisi pelkopotilaalle kipuja. Käynti voidaan käyttää harjoitteluun käymällä läpi tuleva hoito ja näytetään käytettävät instrumentit sekä tarvikkeet. Harjoittelukäynti on tavallisin ja tuloksellinen pelkäävien lasten hoidon aloittamisen yhteydessä, mutta sitä käytetään joskus myös nuorten aikuisten hoidossa.

Pelon hoidon harjoitteluun liittyy myös muita mahdollisuuksia . Potilasta opetetaan rentouttamaan kehoaan hengittämällä rauhallisesti sisään ja ulos sekä välttämään lihastensa jännittämistä. Pelkopotilaalle on tyypillistä hengityksen pidättäminen, potilastuolin käsinojien puristaminen ja koko kehon lihasten jännittäminen. Potilas ikään kuin valmistaa itseään kivun kohtaamiseen. Potilaalle voidaan opettaa myös mielen rentoutumista, jolloin häntä kehotetaan ajattelemaan muuta kuin hammashoitoa, esimerkiksi uneksimaan jostakin hänelle mieluisasta, positiivisesta asiasta.

Pelkopotilaalle voidaan antaa myös neuvoja, miten hän voi itse hallita hoitoon menoa ja hoitotapahtumaa. (Liite 3. Kahdeksan askelta ennen hoitotoimenpiteiden alkua.) Hoitotuolissa makaaminen voi aiheuttaa pelkopotilaalle tunteen, että hän on "avuttomassa ja alistetussa" tilanteessa, jota on vaikea kauan kestää. Tällöin potilas ja hammaslääkäri voivat sopia, että potilaalla on mahdollisuus keskeyttää hoito esimerkiksi kättään nostamalla. Katkon aikana potilas saa "lisävoimia" vaikkapa vain sylkemällä sylkykuppiin. Potilaalla on myös oikeus valita, missä asennossa häntä hoidetaan, istuen vai makuuasennossa.

Pelkopotilaan auttaminen lääkkeillä ym... 

Lääkkeiden käytön tärkein syy pelkopotilaiden hoidossa on heidän rauhoittamisensa ja pelon tunteen vähentäminen. Tässä kirjoituksessa jätän kokonaan väliin lääkkeiden tuotenimet ja niiden vaikuttavat aineet. Rajauksen syynä on lääkkeiden runsaus ja yksilöllinen käyttö. Kyse on reseptivalmisteista, joiden käyttöohjeet antaa lääkemääräyksen kirjoittanut hammaslääkäri. Lääkkeitä määrättäessä joudutaan arvioimaan niiden sopivuus tai sopimattomuus, annoksen suuruus, yhteisvaikutukset mahdollisesti muihin potilaan käyttämiin lääkkeisiin ja antamaan yksityiskohtaiset ohjeet myös saattajan tarpeesta. Rauhoittavan lääkkeen ensimmäinen annos otetaan edellisenä iltana ja toinen noin tuntia ennen hoitotoimenpiteiden alkua. Annostuksella pyritään siihen, että potilas nukkuu hyvin yön ja on levännyt hyvin hoitopäivänä. Toinen vaihtoehto on ottaa lääke vain tuntia ennen hoidon alkua, jolloin lääkkeen vaikutus on tehokkaimmillaan toimenpiteen aikana. 

Paikallispuudutusta käytetään kivun estämiseksi. Puudutus vaikuttaa siten välillisesti pelkopotilaaseen, kun hänen ei tarvitse pelätä ja odottaa kiputuntemusta. Puudutusta käytetään nykyään useammin kuin aikaisemmin, se helpottaa myös hammaslääkärin työtä. Tavallista on, että nykyopiskelijat pyytävät puudutusta, ja monet hammaslääkärit käyttävät sitä lähes rutiininomaisesti. Puudutuksen antaminen ei estä autolla-ajoa, mutta itse toimenpide saattaa rasittaa potilasta ja alentaa hänen keskittymiskykyään, jolloin on hyvä välttää ajoa heti toimenpiteen jälkeen pari kolme tuntia.

"Haluaisin, että minut hoidetaan nukutuksessa." Vaikka joskus tämä toive esitetään, ei nukutusta, yleisanestesiaa, YTHS:n hammashuollossa ole saatavissa. Toiminnan aloittamista ei ole edes YTHS:ssä harkittu. Yleisanastesiaan sisältyy omat riskinsä ja se edellyttää sairaalatyyppisiä olosuhteita heräämöineen ja jopa vuodepaikkoineen, mihin ei tavanomaisessa avohoidossa ole mahdollisuuksia. Joskus potilaita pitää kuitenkin hoitaa narkoosissa, jolloin heidät lähetetään normaalilla lähetteellä esim. sairaalaan. Anestesian todellinen tarve on kuitenkin vähäinen.

YTHS:n hoitoyksikössä voisi olla mahdollista, että potilaalle annetaan suonensisäinen rauhoittava ruiske. Vaikeutena on kuitenkin, että hoidon jälkeen potilaalle täytyy järjestää lepotila ja riittävä, valvottu toipumisaika. Jälkikontrolli monitori-valvontalaitteineen ja lisähenkilökuntineen aiheuttaa erillisjärjestelyjä ja kustannuksia. Päinvastoin kuin yleisanestesiassa, suoneen annetun sedaatio-ruiskeen vaikutusaikana potilas on tajuissaan, on yhteistyökykyinen ja hänen suojarefleksinsä toimivat. Paikallispuudutusta käytetään sedaation aikana normaalisti. Suoneen annettava ruiske on nopea toteuttaa, ja potilas-hammaslääkäri-suhteen muodostumiselle ei ole tarvetta. Se ei kuitenkaan ole rutiinitoimenpide.

Ilokaasua käytetään pelkopotilaiden hoitoon rajoitetusti YTHS:n hammashoidossa. Potilas hengittää ilokaasu-happiseosta nenälle asetetun maskin kautta. Ilokaasun vaikutus on rentouttava, ja vastenmielinen toimenpide muuttuu mukavan tuntuiseksi. Potilas on täysin tajuissaan, suojarefleksit toimivat ja puudutusta käytetään tarvittaessa normaalisti. Ilokaasun antaminen on osoittautunut käyttökelpoiseksi menetelmäksi pelkopotilaiden hoidossa. Ilokaasun vaikutus lakkaa ja aine poistuu elimistöstä hengityksen kautta lähes samanaikaisesti, kun sen anto on lopetettu, ja potilas voi lähteä kotiin välittömästi. Ilokaasun käyttö edellyttää kuitenkin hammaslääkäriltä erityisosaamista. Koulutuksen saanut hammaslääkäri tekee joka potilaansa kanssa etukäteen arvion ilokaasun käytöstä ja hoitosuunnitelmasta sekä antaa tarvittavat ohjeet. Usein yksi ilokaasuhoitokerta riittää hoitojakson käynnistämiseen ja luottamuksellisen potilas-hammaslääkärisuhteen aikaansaamiseen.

Lopuksi 

"Hammashoitopelko on tavallista, luvallista ja luonnollista" -lehtisen tavoitteena on ollut esittää pelkoasia käytännönläheisesti ja arkikokemuksiin perustuen. Yleispätevää, kaikille pelkopotilaille sopivaa selviytymistapaa ei ole annettavissa. Tärkeintä ovat potilaan oma tapa ja kokemukset elää, selvitä ja toimia rationaalisesti pelkojensa kanssa. Vasta potilaan jälkeen on vuorossa hammaslääkäri tietoineen ja taitoineen. Hammaslääkärit käyttävät pelkopotilaiden hoidossa pääasiassa pehmeitä pelonhallintatapoja. Lähtökohtana on rakentaa ja ylläpitää luottamukseen ja vuorovaikutukseen perustuvaa potilas-hammaslääkäri-suhdetta. Potilaalla on hoidon joka vaiheessa mahdollisuus keskustella ja saada tietoja pelkoonsa liittyvistä kysymyksistä. Vasta kolmantena kokonaisuutena tulee kyseeseen pelkopotilaiden auttaminen lääkkeillä. Monia peloista selviytymiskeinoja on siten käytettävissä. Potilaan tarpeiden mukaan niitä käytetään yhdessä tai yksitellen hoidon alussa tai hoitosarjan ja -suhteen eri vaiheissa. 

Hammashoitopeloista puhuminen ei ole pelottelua, vaan haluan kertoa muillekin niistä kokemuksista, joita on kasaantunut YTHS:ään hammashoitoa pelkäävien potilaiden kohtaamisissa. Toiveeni on, että opiskelijat voisivat kaikkine pelkoineen tulla luottavaisin mielin hammaslääkärin vastaanotolle, koska hammashoitopelko on tavallista, luvallista ja luonnollista.

Kahdeksan askelta ennen hammaslääkärin vastaanotolle menoa 

  • Älä ajattele hoitoasi etukäteen, koska hammaslääkäri tekee työn puolestasi.
  • Syö hyvä ja runsas aamiainen, että vireystilasi ei tee sinulle tepposia.
  • Saavuttuasi vastaanottoaulaan istu rauhallisesti odottamaan. Älä kiinnitä huomiotasi vastaanoton ääniin ja hajuihin.
  • Käy mielessäsi läpi elämäsi suuria onnistumisen hetkiä ja pidä niistä kiinni.
  • Luota siihen, että hammaslääkärin tehtävä on hoitaa sinua, ei tuottaa kipua. Astuessasi hammaslääkärin huoneeseen ole rauhallinen ja kerro heti, jos pelkäät. Älä anna pelon tunteen vallata itseäsi.
  • Keskity edelleen positiivisiin muistoihin ja parhaisiin onnistumisiisi.
  • Istuessasi hammaslääkärin tuoliin ole levollinen, älä purista käsinojia, äläkä pidätä hengitystäsi, vaan hengitä rauhallisen tasaisesti sisään ja ulos.

Tekstin laati:
Johtajahammaslääkäri, dosentti Lauri Turtola

Aihepiirihakusana:
hammas, suu, hampaat


Avainsanat: Hammas, Suu, Hampaat, Hammashoitopelko