Yksinäisyys

Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksessa vuonna 2012 lähes kolmannes yliopisto-opiskelijoista ilmoitti, ettei koe kuuluvansa mihinkään opiskeluun liittyvään ryhmään. Yksinäiseksi itsensä koki usein 5 % naisopiskelijoista ja 6 % miesopiskelijoista. Ajoittaista yksinäisyyttä koki 41 % naisista ja 32 % miehistä. Myös yksin asuminen on yleistä opiskelijoiden keskuudessa - 40 % korkeakouluopiskelijoista ilmoitti asuvansa yksin. Yksin oleminen ja siihen usein liittyvä yksinäisyyden tunne ovat siis suhteellisen tavallisia kokemuksia opiskelijoiden keskuudessa.

Yksin vai yksinäinen

Yksinäisyydellä viitataan negatiiviseen kokemukseen tyydyttävien ihmissuhteiden puutteesta, kun taas yksin oleminen voidaan kokea positiivisenakin asiana. Yksin ollessa on mahdollisuus rentoutua, kuunnella omia ajatuksia ja tehdä asioita, jotka juuri siinä hetkessä tuntuvat itsestä hyviltä. Yksinäisyyden kokemukseen liitetään sen sijaan pääosin negatiivisia tunteita, kuten häpeää, heikkoutta, surua, pelkoa, ahdistusta, pettymystä ja erilaisuuden tunnetta. Yksinäisyyden tunne voi herätä yhtä hyvin yksin ollessa kuin ryhmässä, joten yksin aikaansa viettäviä ihmisiä ei voi suoraan sanoa yksinäisiksi eikä laajan tuttavapiirin omaavien ihmisten voi yksiselitteisesti ajatella olevan vapaita yksinäisyyden tunteesta. Kyseessä on subjektiivinen kokemus, jota on vaikea ulkopuolelta arvioida. Yksinäisyyden kokemuksen kannalta ihmissuhteiden laadulla on suurempi merkitys kuin määrällä.

Siinä missä yksin olemisella on jopa positiivisia vaikutuksia ihmisen hyvinvointiin, on yksinäisyys riski hyvinvoinnin kannalta. Yksinäinen kokee usein masennusta sekä ahdistusta ja on vaarassa syrjäytyä. Kun ihminen joutuu viettämään liikaa aikaa ahdistavien ajatusten kanssa, kielteiset ajatusmallit sekä vuorovaikutussuhteissa koetut pettymykset vahvistuvat ja halu eristäytyä muista kasvaa. Näin syntyy negatiivinen, itseään ruokkiva kehä ja yksinäisyyden kokemus vahvistuu entisestään.

Mikä johtaa yksinäisyyteen

Yksinäisyyden taustalla voi olla monenlaisia tekijöitä. Tietynlainen temperamentti ja luonteenpiirteet altistavat yksinäisyyden kokemukselle - ujot ja hiljaiset tarvitsevat enemmän aikaa toisiin tutustumiseen ja kokevat siten herkemmin yksinäisyyttä. Varhaiset vuorovaikutussuhteet vaikuttavat yksinäisyyden kokemukseen sitä kautta, millaiseksi ihmisen itsetunto sekä kyky luottaa muihin ihmisiin ja muodostaa läheisiä tunnesiteitä ovat lapsuudessa kehittyneet. Aiemmista elämänkokemuksista etenkin koulukiusaaminen, hylkäämiskokemukset, menetykset ja muutokset joko omissa arvoissa ja ajatuksissa tai elämäntilanteessa liittyvät usein yksinäisyyden kokemiseen.

Yliopistomaailmassa yksinäisyyden tunnetta voi lisätä uuteen ympäristöön siirtyminen, yksilölliseen suoritukseen keskittyvä opiskelukulttuuri sekä tiiviin opiskeluryhmän puute. Opintojen aloittaminen merkitsee suurimmalle osalle opiskelijoista suurta elämänmuutosta. Opiskelupaikan lisäksi muuttuu usein asuinkaupunki ja sosiaalinen verkosto. Kyky ottaa kontaktia muihin ihmisiin vaikuttaa uuden sosiaalisen verkoston rakentumiseen, ja mikäli tämä kyky on puutteellinen, on riski yksinäisyyden kokemiseen olemassa.

Irti yksinäisyyden kahleista

Vaikka yksinäisyyden tunne koetaan usein voimakkaana ja hallitsevana, on sen vaikutusta elämään mahdollista heikentää. Yksinäisyydestä - niin kuin muistakaan tunteista - ei koskaan voi eikä tarvitsekaan päästä täysin eroon, mutta yksinäisyyttä on mahdollista oppia käsittelemään niin, ettei se heikennä hyvinvointia, rajoita elämää tai estä toteuttamasta omia haaveita. Omalla toiminnalla on merkittävä vaikutus yksinäisyyden kokemiseen. Vaikka muiden seuraan hakeutuminen saattaa tuntua vaikealta ja jännittävältä, on se tärkeä askel yksinäisyyden karkottamisessa. Opiskeluympäristö tarjoaa paljon mahdollisuuksia sosiaalisten suhteiden luomiseen; voit tutustua esimerkiksi ainejärjestöjen, ylioppilaskunnan tai yliopistoliikunnan tarjontaan. Uuden harrastuksen aloittaminen, vapaaehtoistoiminta tai järjestötoimintaan mukaan lähteminen ovat myös hyviä keinoja aktivoitua, kohentaa omaa hyvinvointia ja samalla tutustua uusiin ihmisiin.

Yksinäisyyden taustalta löytyy usein yksinäisyyden tunnetta ylläpitäviä ja ruokkivia kielteisiä ajatusmalleja, joiden tiedostaminen ja muokkaaminen on tärkeää. Jos tunnistat itselläsi sellaisia ajatuksia kuin "kukaan ei halua viettää aikaa kanssani", "ihmissuhteeni epäonnistuvat aina", "jään kuitenkin yksin" tai "olen jotenkin merkittävällä tavalla erilainen kuin muut", pysähdy miettimään, voisiko näitä ajatuksia kyseenalaistaa ja löytää tilanteeseen uudenlaisia näkökulmia. Jos uskot näitä ajatuksia, on melko todennäköistä, että yksinäisyyden kokemuksesi vahvistuu, mutta jos pystyt kyseenalaistamaan niitä, voit lähestyä sosiaalisia tilanteita uudella tavalla ja antaa mahdollisuuden uusille ihmissuhteille. Kielteisten ajatusten työstämiseen on mahdollista hakea tukea esimerkiksi terveydenhoitajan tai psykologin vastaanotolta. Myös sosiaalisten taitojen ryhmät tai jännittäjille suunnatut ryhmät ovat hyviä keinoja yksinäisyyden käsittelemiseen.

Ehkä jopa aktiivisuutta ja sosiaalisten taitojen harjoittelemista tärkeämpää on hyväksyä yksinäisyyden tunne osaksi elämää ja löytää tapoja viihtyä omassa seurassa. Tämä ei tarkoita sitä, että yksinäisyyden tunteelle pitäisi alistua, vaan hyväksynnän ja itsetunnon kohentumisen myötä myös sosiaalisten suhteiden luominen helpottuu. Kun näet oman arvosi ja toimit omista lähtökohdistasi käsin - juuri sellaisena kuin olet - voit luoda sosiaalisen verkoston, joka palvelee sinun tarpeitasi ja jossa koet viihtyväsi. Sen, millainen sosiaalinen verkosto on hyvä sinulle, päätät sinä itse!

Apua yksinäisyyden käsittelemiseen:

Artikkelin kirjoitti neuvontapsykologi Marja Koskinen
3.10.2014


Avainsanat: Mielenterveys, Yksinäisyys