Atooppinen ihottuma

Taudinkuva | Atooppisen ihottuman syitä | Oireenmukainen hoito |

Atooppista ihottumaa voidaan syystä pitää kansantautina. Sen aiheuttamasta kiusasta kärsii joka viides suomalainen vuosien tai vuosikymmenien ajan. Ihottuman taustalla on atopiaperimä, johon liittyvät myös limakalvojen allergiaoireet kuten allerginen nuha ja astma.

Monenkirjava taudinkuva   

Atooppinen ihottuma alkaa yleensä parin ensimmäisen elinvuoden aikana. Ensioire voi olla vauvan kuiva, helposti ärtyvä ja kutiava iho. Maitoruveksi kutsutaan äkäisempää, ajoin rupipintaista läiskäisyyttä lapsen poskilla, hiuspohjassa ja raajojen ojentajapuolilla. Ihottuma hakeutuu leikki-ikäisellä selvästi taive- ja hankausalueelle, josta nimi taiveihottuma. Koululasten talvinen jalkapohjien ja joskus kämmenten kuiva hilseily on myös tyypillistä. Murrosiän jälkeen sitkeimpiä ihottuma-alueita ovat käsiterät, kasvot ja ylävartalo.

Taudin vaikeusaste vaihtelee lievästä punoituksesta ja hilseilystä pahasti rikkiraavittuun ja tulehtuneeseen koko vartalon ihottumaan. Kesä ja aurinko rauhoittavat, syksyn tullen ihottuma usein pyrkii taas esiin. Osalla potilaista oireet jatkuvat vielä aikuisiällä, tosin lieventyneinä.

Ihottuman monet taustatekijät   

Atooppisen ihottuman syyt tunnetaan vain osaksi. Tiedetään, että kyseessä on vahvasti periytyvä sairaus. Atooppisesta perimästä johtuvia ihon poikkeavuuksia on monia: 
ihon kutiavuus on keskeistä. Kutina laukeaa helposti, kestää pitkään ja on varsin voimakas. 
Ihon kuivuus liittyy ihon pinnan eli sarveiskerroksen häiriöön. Kun sarveiskerroksen vesipitoisuus on liian pieni, iho on hauras ja halkeileva, altis ärsytysihottumaan.
Ihon puolustuskyky taudin aiheuttajia vastaan on alentunut.
Ihon virustartunnat, kuten syylät, ontelosyylät, herpes ovat tavallista hankalampia ja sitkeämpiä. Sama koskee bakteeri- ja sieni-ihottumia.
Hikoiluhäiriöt lisäävät selvästi joidenkin potilaiden oireita. 
Pintaverisuonten supistelutaipumus, joka näkyy ihon kalpeutena, kuuluu myös poikkeavuuksiin. 
Allergia voidaan osoittaa kahdella kolmasosalla atooppista ihottumaa sairastavista, mutta sen osuus ihottumaan on kiistanalainen. Tosin alle 2-3 vuotiailla lapsilla esiintyy usein ruoka-aineiden aiheuttamaa ihottuman pahenemista, mutta vanhemmilla lapsilla ja aikuisilla tämä on harvinaista. Jos atooppinen henkilö on allergisoitunut eläin- tai kasvikunnan valkuaisaineelle, saattaa kyseinen aine aiheuttaa iholle allergisen nokkosihottuman. Tämä ilmestyy muutamassa minuutissa altistuksesta ja kestää hetken kutiavana ja paukamaisena. Varsinaista atooppista ihottumaa ei tällä mekanismilla voida selittää.

Oireenmukainen hoito

Perintötekijöitä ei voida muuttaa, joten parantavaa hoitoa ei ole. Hyvällä perushoidolla voidaan kuitenkin lievittää ihon kuivuutta ja estää kutinaa aiheuttavia tekijöitä. Nykylääkkeet vähentävät tehokkaasti ihotulehdusta.

Perushoitoa on päivittäinen nopea ihon pesu suihkussa. Pesuainetta käytetään säästellen. Pesun jälkeen levitetään pyyhekostealle iholle ärsyttämätön kosteusvoide. Vaatetus saisi olla väljää ja vilpoista, ihoa ärsyttämätöntä pehmeää materiaalia. Vaatteet huuhdotaan huolella pesuainejäänteistä, rumpu kuivataan ja silitetään pehmeiksi. Ihon lämpötilan nousu lisää kutinaa, joten makuuympäristön lämpötila pidetään alhaisena.

Pelkkä perushoito ei riitä rauhoittamaan ihottuman taustalla olevaa ihotulehdusta. Sitä voidaan hoitaa tehokkaasti ja turvallisesti miedolla kortisonivoiteella. Niitä käytetään lyhyehköön, parin viikon kuureina ja viikon - kahden hoitotauolla estetään ihon tottuminen lääkkeeseen sekä minimoidaan sivuvaikutusten riskin. Laajaa, vaikeaa ihottumaa sairastavien pikkulasten kortisonihoidon seuranta tapahtuu lääkärin toimesta. Ihorikkoumissa pesii usein bakteeri-infektio, jota voidaan hoitaa joko ulkoisilla tai sisäisillä bakteeria tappavilla aineilla. Kasvojen ja ylävartalon pityrusporum hiivan saneeraus on myös hyödyllistä. Sisäisillä antihistamiineilla voidaan lievittää kutinaa. Kortisonivoiteiden vaihtoehdoksi ovat tulossa uudet ns. makrolidit takrolimus ja askomysiini. Sisäisesti käytettävä siklosporiini on vaikeiden ihottumien hoitovaihtoehto.

Valohoidot ovat myös ihotulehduksen lievittäjiä. Tavallisin on SUP-valohoito, jossa säteily on pääasiassa pitkäaaltoista ultraviolettivaloa. Iho sietää hoidon hyvin, mutta äkäisin tulehdus on hoidettava muilla keinoin ennen hoidon aloitusta. Muitakin valohoitoja (UVB, kapeakaista-UVB ja PUVA) voidaan käyttää, samoin etelän matkojen aurinkoa.

Pikkulapset hyötyvät usein ruokavaliosta, vanhemmat lapset ja aikuiset eivät. Diettikokeiluihin ei pidä ryhtyä ilman huolellista allergologista selvittelyä. Luonnonlääkkeistä ei ole osoitettu olevan apua ihottumassa. Jotkut terveyskaupan tuotteet saattavat olla jopa haitaksi. Yhtä huonoiksi ovat osoittautuneet vitamiini- ja hivenainekokeilut sekä akupunktiohoidot.

Artikkelin laati:
Iho- ja allergisten tautien erikoislääkäri Mikko Plosila


Avainsanat: Iho, Atooppinen ihottuma