HIV (ihmisen immuunikatovirus)
Virus
HIV on lentivirusten ryhmään kuuluva retrovirus, joka aiheuttaa ihmisille immuunikato-oireyhtymän eli AIDS-taudin (englanniksi acquired immunodeficiency syndrome).
HI-viruksia on useita kantoja ja alatyyppejä, mutta HIV-1 ja nimenomaan sen M-alatyyppi on nykyisen maailmanlaajuisen epidemian eli pandemian aiheuttaja. Muut HI-viruksen tyypit ovat aiheuttaneet lähinnä alueellisesti jonkin verran tapauksia, kuten HIV-2 Länsi-Afrikassa. Päästyään elimistön soluihin virus jää niihin pysyvästi eikä sitä kyetä nykyisillä hoidolla poistamaan.
Tilanne Suomessa
Ensimmäiset suomalaisten AIDS-tapaukset todettiin 1980-luvun alussa. Ne varmistuivat HIV-infektioiksi säilötyistä verinäytteistä vuonna 1985, jolloin diagnostinen testi tuli käyttöön. Vuoden 2018 loppuun mennessä Suomessa oli todettu HIV 4 000 henkilöllä. Vuonna 2018 uusia tapauksia todettiin 153. Määrä on jokseenkin sama kuin keskimäärin viimeisinä 10 vuotena. Tartunnan saaneista pääosa on ollut 20–59-vuotiaita (huippu 30–39-vuotiaissa).
Vuonna 2018 ulkomaalaista alkuperää olevien henkilöiden osuus tartunnansaajista oli runsas puolet (59 %). Kaikista suomalaisten tartunnoista yli kaksi kolmasosaa oli miehillä. Niissä tapauksissa, joissa tartuntatapa tiedettiin, se oli kahdeksalla kymmenestä seksi. Viime vuosina tartunnan saivat kaksi kertaa useammin ne, jotka harrastivat seksiä vastakkaista sukupuolta olevan kanssa kuin ne, jotka harrastivat seksiä samaa sukupuolta olevan kanssa. Tartunnoista kaksi kolmasosaa oli saatu Suomen ulkopuolella. Ulkomaisista tartuntapaikoista ovat edellisten vuosien tapaan kärjessä Thaimaa, Venäjä ja Viro. Runsas puolet Suomessa diagnosoiduista tapauksista todettiin pääkaupunkiseudulla.
Viimeisten kahdeksan vuoden aikana Suomessa tapahtuneista HIV-tartunnoista ei yksikään ole tullut lapseen äidistä tai saatu verivalmisteista, ja ruiskuhuumeistakin tartunnan on saanut tänä aikana vain neljä.
Tartuntatiet
Terveen ihon läpi virus ei tartu ja limakalvon läpikin huonosti. HIV ei tartu tavallisessa kanssakäymisessä, ruokailun kautta, käsikosketuksessa, halattaessa, suudeltaessa tai ympäristöstä asuttaessa yhdessä HIV-positiivisen henkilön kanssa. Tartuntoja ei ole todettu myöskään kouluissa, päivähoidossa tai liikuntaharrastuksissa. Tartunta tapahtuu vain, jos HIV-positiivista verta tai siemennestettä joutuu toisen henkilön kudoksiin tai avoimeen haavaan. Puremavammoista ja raapimista tai kolhuista liikuntaharrastuksissa ei ole todettu aiheutuneen tartuntoja.
Sukupuoliyhteys on ylivoimaisesti yleisin tapa saada HIV-infektio niin Suomessa kuin kaikkialla muuallakin. Seksin jälkeen toiseksi yleisin tartuntatapa on veristen välineiden kautta tapahtuvat tartunnat silloin, kun huumeita käytetään pistoksina. Näissä tapauksissa veristen välineiden käyttö voi aiheuttaa epidemioita käyttäjäringeissä.
Tartunnan ehkäisy
Seksi ja veriset pistokset
Turvaseksi on tärkein tekijä tartunnan välttämisessä, ja sen keskeinen osa on kondomin käyttö. Kondomi suojaa samalla muilta sukupuoliteitse leviäviltä taudeilta. Suudellessa tartuntavaaraa ei ole.
Pistoshuumeita käyttävien on tärkeää huolehtia siitä, että hankkii ja käyttää aina puhtaita välineitä eikä missään tapauksessa jaa neuloja muiden kanssa.
Ammattimaisen liikkeen suorittaman akupunktion, tatuoinnin tai lävistysten ei ole havaittu aiheuttavan veren välityksellä tapahtuvien virustartuntojen riskiä. Sen sijaan kotona, kaverien kesken ja erityisesti vankiloissa tehdyistä lävistyksistä ja tatuoinneista on seurannut tartuntoja. Tatuointia ja lävistyksiä tarjoavalla yrityksellä täytyy olla kuluttajaturvallisuuslain vaatima ja viranomaisten tarkastama turvallisuusasiakirja. Asiakas voi vaatia tiedon tällaisesta.
Milloin tutkimuksiin?
Vaikka ”tyypillisin” HIV-positiivinen henkilö Suomessa on 25–45-vuotias mies pääkaupunkiseudulta, jolla on ollut suojaamatonta ”irtoseksiä”, HIV-riski koskee kaikkia, joilla on seksiä, ja riippuu omasta seksuaalikäyttäytymisestä. Suomessa kaikilla on oikeus saada julkisessa terveydenhuollossa HIV-testi kertomatta henkilöllisyyttään ja testiin tulon syytä.
Laboratoriotutkimukset; tartunnan toteaminen ja poissulku
HIV-infektio todetaan laboratoriotestillä (EIA-testi), joka tunnistaa verestä sekä viruksen rakenteita eli antigeenejä että vasta-aineita sille. Tartunnan jälkeen viruksen ilmaantuminen vereen ja etenkin vasta-aineiden syntyminen vie muutamia viikkoja.
Testit alkavat todeta infektion jo 2–3 viikkoa tartunnasta, ja valtaosa infektioista voidaan todeta kuuden viikon kuluessa. Jos tulos on silloin negatiivinen, lopullinen poissulku saadaan kolmen kuukauden päästä tartunnalle altistumisesta. Vaikka testi on lähes sataprosenttisen tarkka, positiivisesta näytteestä tehdään vielä varmistustesti eli immunoblot-testi. Jos haluat HIV testin, otathan yhteyttä terveydenhuollon ammattilaiseen saadaksesi lähetteen laboratorioon.
Tietolähteet: Duodecim: Terveysportti, Lääkärin tietokanta
YTHS Yleislääkäri / 29.3.2022
