Kondylooma eli visvasyylä

Mistä se tulee? | Miten se todetaan? | | Pääseekö siitä eroon? | Voiko sille tehdä mitään? | Entä kohdunsuu? | Saanko syövän? | Milloin Papaan? | Kuinkas kumit? | Apua, mitä teen?

Mistä se tulee?

Kondylooman eli visvasyylän aiheuttaa ihmisen papilloomavirus (HPV), joita tunnetaan nykyään yli sata erilaista virustyyppiä. Osa papilloomaviruksista aiheuttaa syyliä sormiin ja jalkapohjiin, ja noin parikymmentä virustyyppiä viihtyy sukuelinten limakalvoilla ja tarttuu helposti sukupuoliyhteydessä, joskus ehkä sormienkin välityksellä. Joskus harvoin voi ulkosynnyttimiin tulla syyliä saunan lauteiden tai vastaavien alustojen kautta. Näkyvien syylämäisten muutosten lisäksi, joita sukuelinten alueella nimitetään kondyloomiksi eli visvasyyliksi, HPV-infektiot esiintyvät myös näkymättöminä muotoina, jolloin on parempi puhua pelkästään papilloomavirusinfektiosta tai HPV-muutoksesta eikä visvasyylästä/kondyloomasta.

HPV-infektio on yleisimpiä sukupuoliteitse leviävä tartuntatauti, arviolta 4-5 kertaa klamydiatartuntaa yleisempi. Uutta tietoa papilloomaviruksista on niiden tavaton yleisyys ja HPV-muutosten yhteys kohdunsuun solumuutoksiin, syylävirukset itsessään eivät ole uusi ilmiö, vaan niitä on ollut ihmisillä jo vuosituhansia.

Miten se todetaan?

Suomessa tehtyjen tutkimusten mukaan kahdeksan ihmistä kymmenestä on elämänsä aikana saanut papilloomavirustartunnan, useimmat vain eivät tiedä tartunnastaan, koska infektio on usein täysin oireeton ja se myös paranee yleensä itsestään. Helposti tunnistettavia näkyviä kukkakaalimaisia syyliä eli varsinaisia kondyloomia on vain n. 15 % papilloomavirusmuutoksista. Valtaosa papilloomavirusinfektioista ei johda silmin havaittaviin kondyloomiin, tällaisista muutoksista ei pitäisi käyttää syylä-nimitystä ollenkaan vaan puhua esim. HPV-muutoksesta. Etenkin emättimessä ja kohdunsuulla virustartunta on täysin oireeton, ja täältä papilloomavirusinfektio usein todetaankin papa-näytteeseen (eli irtosolututkimukseen) ilmaantuvien solumuutosten perusteella. Valtaosa nuorten naisten papa-muutoksista johtuu papilloomavirusinfektioista.

Ulkosynnyttimissä iho-limakalvoraja on ohut ja hauras ja siinä usein esiintyviin pieniin haavaumiin kondyloomavirus helposti tarttuu ja haavaumiin liittyvät kirvelyoireet korostuvat. Välillä kyseessä on itsepintainen epämääräinen kutina, jota usein yritetään tuloksetta hoitaa toistuvilla hiivalääkityksillä, koska kutinan perusteella useimmat luulevat potevansa "kroonista" hiivatulehdusta.

Pääseekö siitä eroon?

Itämisaika tartunnasta havaittaviin muutoksiin on pitkä, vähintään useita viikkoja, tyypillisimmillään 3-4 kuukautta ja joskus jopa vuosia. Koska kyse on virustaudista, niin mitään parantavaa lääkitystä toistaiseksi ei ole, vaan tartunta paranee ajan kanssa itsestään, elimistön oman immuunipuolustusjärjestelmän aktivoituessa. Paranemisen nopeus riippuu yksilöllisistä eroista immuunipuolustuksessa, se voi kestää 6-12 kuukautta,joskus vieläkin pidempään. Virusta vastaan kehittyy immuniteetti, joka estää saman virustyypin tarttumista uudelleen, aivankuten vesirokonkin voi sairastaa vain kerran. Koska virustyyppejä on kymmeniä erilaista, niin yksi sairastettu virustyyppi ei välttämättä aiheuta täydellistä immuniteettia muille virustyypeille. Tällöin voi aiempien näkyvien kondyloomien isäksi tulla myöhemmin uusia papilloomavirustulehduksia muualle elimistöön.

Kehitteillä on myös rokotteita papilloomaviruksia vastaan, joilla voitaisiin aikaansaada keinotekoinen vastustuskyky papilloomaviruksia vastaan.

On myös mahdollista, että virustartunta ei havaittavien muutosten kadottua välttämättä olekaan poistunut elimistöstä kokonaan, vaan arviolta vajaa viidennes tai mahdollisesti vain kymmenesosa tartunnan saaneista jää viruksen kantajaksi. Tällöin kondyloomat tai muut papilloomaviruksen ilmentymät voivat uusiutua monenkin vuoden tai jopa vuosikymmenen tauon jälkeen ilman että on kyse uudesta virustartunnasta. Tämä yhdessä pitkän itämisajan kanssa tekee usein lähes mahdottomaksi tartuntalähteen ja ajan määrittelemisen. Usein uusiutumiselle altistavat stressitilanteet, esimerkiksi raskaus, mutta tässäkin on erittäin suurta yksilöllistä vaihtelua.

Voiko sille tehdä mitään?

Koska näkyvät syylät aiheuttavat psyykkistä ja kosmeettista haittaa, niitä voidaan yrittää poistaa jäädyttämällä, joskus paikallispuudutuksessa laserilla höyrystäen tai kotona omatoimisesti penslaamalla apteekista saatavalla reseptivalmisteella. Hoito vaatii kuitenkin pitkäjänteisyyttä, koska näkyvien syylien ohella samaa virustartuntaa saattaa olla vasta itämässä muualla, sillä hetkellä terveen näköisillä limakalvoilla. Onkin hyvä huomata, että hoidoilla ei itse virustartuntaa pysty poistamaan elimistöstä, ainoastaan paljain silmin näkyvät muutokset katoavat. Näin ollen näkyvien syylien häviäminen tai hävittäminen ei kokonaan poista myöskään tartuntariskiä. Useimmiten nämä hoidot sitkeästi toistettuina tuntuvat auttavan, koska riittävän pitkän ajan kuluessa paraneminen tapahtuu spontaanisti; ei välttämättä hoidosta johtuen vaan siitä huolimatta!

Uusin lääke kondyloomien hoitoon on reseptillä saatava voide, joka paikallisesti levitettynä aktivoi elimistön immuunipuolustusta hyökkäämään viruksia vastaan, ja näin voidaan jonkin verran yrittää jouduttaa ja tehostaa sitä paranemisprosessia joka elimistössä käynnistyy luonnostaankin riittävän ajan kuluessa.

Entäs kohdunsuu?

Ulkosynnyttimissä ja miehillä näkyvät kondyloomat ovat yhtä vaarattomia kuin syylät missä tahansa muualla iholla. Kohdunsuun papilloomavirusinfektioilla on enemmän merkitystä, sillä kohdunsuun limakalvolle saattaa syyläviruksen jäljiltä aiheutua muutoksia, jotka edellyttävät hoitotoimenpiteitä. Jos papa-näytteessä todetaan papilloomavirusinfektioon sopiva solukuvan muutos, niin yleensä ei ensi tilassa vaadita mitään toimenpiteitä, vaan muutosta jäädään seuraamaan ja odottamaan sen spontaania paranemista. Oleellista onkin kontrollinäytteen ottaminen 6-12 kk kuluessa. Sillä varmistetaan, että muutokset todella paranevat itsestään.

Jos spontaania paranemista ei tapahdu, tai jos jo alun perin papa-muutokset ovat viitteellisiä jo astetta vakavamman solumuutoksen suuntaan, on aihetta jatkotutkimuksin selvittää, onko kohdunsuulle voinut syntyä pysyvä limakalvovaurio. Tällainen niin kutsuttu dysplasia ei välttämättä korjaannukaan itsestään ajan saatossa, vaan sellainen pitää kohdunsuulta tunnistaa ja tarvittaessa nämä muutosalueet on poistettava.

Useimmat syylävirustyypit ovat käytökseltään hyvänlaatuisia, ja etenkin näkyviä kondyloomia aiheuttavat virustyypit kuuluvat tähän ryhmään. Kohdunsuun kannalta nämä ne ovat täysin vaarattomia. Siksi varsinaiset visvasyylät/kondyloomat kannattaa pitää erillään muista HPV-muutoksista. Kohdunsuun papilloomavirustulehduksissa joihinkin virustyyppeihin tiedetään liittyvän keskimääräistä suurempi hoitoa vaativien solumuutosten riski. Tällaista muutosta epäiltäessä jatkotutkimuksena tehdään kohdunsuun tähystys eli kolposkopia. Tässä kohdunsuuta tarkastellaan mikroskoopin avulla ja tarvittaessa otetaan poikkeavan näköisiltä alueilta kohdennetusti pieniä koepaloja, joiden mikroskooppitutkimuksen perusteella ratkeaa jatkohoidon tarve. Mikäli koepalavastauksissa todetaan hoitoa vaativia muutosalueita, ne hoidetaan nykyisin polikliinisenä toimenpiteenä poistamalla sairastunut osa kohdunsuuta paikallispuudutuksessa sähkösilmukalla (loop) tai laserilla polttaen.

Koska papilloomavirusinfektion mahdollisesti aikaansaama pysyvä solumuutos kohdunsuulla on myös oireeton, niin jokaisen itsestään huolehtivan naisen tulee muistaa ajoittain papa-tutkimuksella varmistua siitä, että omalla kohdunsuulla ei ole kehittymässä salakavalia hoitoa vaativia solumuutoksia.

Saanko syövän?

Riski, että kohdunsuun HPV-muutos johtaisi syöpään on erittäin pieni, joten sellainen pelottelu on aiheetonta. Näkyviä kondyloomia aiheuttaviin virustyyppeihin tätä riskiä ei siis liity ollenkaan, Pitkään limakalvoilla pysyvä virusinfektio voi kuitenkin johtaa edellä mainittuun dysplasiaan. Jos tällainen muutos saa olla useita vuosia hoitamattomana, niin sinä aikana muut yksilölliset ominaisuudet ja kohdunsuuta lisää ärsyttävät tekijät (esim. muut tulehdukset ja etenkin tupakointi) voivat saada muutoksen etenemään. Ääritilanteessa voi seurauksena olla syövänkin synty kohdunsuulle. Tämä prosessi kestää kuitenkin useita vuosia, jopa vuosikymmeniä, joten syöpätaudiksi kehittyneen muutoksen voit saada vain, jos unohdat tyystin papa-näytteen ottamisen.

Tulehdusten osuus kohdunsuun syövän syntyyn kuvastuu myös kokemusperäisestä havainnosta: kohdunkaulan syöpää ei käytännössä tavata nunnilla, ja esiintyvyys on suurin prostituoiduilla.

Globaalisti katsottuna kohdunkaulan syöpä on naisten toiseksi yleisin syöpätauti, koska etenkään kehitysmaissa naisilla ei ole mahdollisuutta papa-tutkimukseen koskaan elämänsä aikana. Sen sijaan länsimaissa tilanne on parempi ja etenkin Suomessa, papa-näytteiden edelläkävijämaassa, kohdunkaulan syöpä on jopa harvinainen. Niitä todetaan vain 150-200 tapausta vuosittain, kun esim. rintasyöpiä todetaan yli 3500 ja munasarjasyöpää ja kohdun runko-osan syöpää kumpaakin n. 600 uutta tapausta vuosittain. Jos papilloomavirukset aina johtaisivat syövän syntyyn, niin syöpä tai sitä ennakoiva muutos tulisi 80 prosentille naisista!

Vähäinen kohdunkaulan syövän esiintyminen on juuri papa-näytteiden ansiota. Yhteiskuntakin osallistuu näiden muutosten etsintään järjestämällä tietyille ikäluokille ilmaisia joukkotutkimuksia. Useat kunnat kutsuvat jo 25-vuotiaita, mutta kunnat on asetuksella velvoitettu seulomaan papa-näyttein 30-60-vuotiaita 5 vuoden välein. Seulonnoissa on kuitenkin kuntakohtaisia eroavuuksia.

Milloin PAPA:aan?

Jotta voisi saada hoidettavan solumuutoksen, on ensin saatava papilloomavirusinfektio. Viruksen yleisyyden huomioiden tämä ei ole vaikeaa, jos vaihtaa parisuhdetta riittävän usein ja unohtaa kondomin käytön. Papa-näytteitä on syytä ottaa sitä tiheämmin, mitä suurempi on tartunnan riski. Vastaavasti jos virusmuutoksia ei ole koskaan havaittu eivätkä seksitavat viittaa kovinkaan suureen sukupuolitautiriskiin, niin papa-näytteiden väliä voi harventaa.

  • Useimpien kohdalla 3 - 4 vuoden näytteenottoväli on aivan riittävä
  • Nuorilta seksuaalisesti aktiivisilta naisilta, jotka elävät vaihtuvissa parisuhteissa ja kenties vielä käyttävät e-pillereitä kondomien sijaan, voi papa-näytteen ottaa kahdenkin vuoden välein
  • Virustartunnan toteamisen jälkeen voi papa-näytteitä aluksi otattaa vuodenkin välein sen varmistamiseksi, että muutokset myös pysyvät poissa, mutta koko loppuelämän jatkuva vuosittainen kontrollointi ja uusiutumisen pelkääminen on sen sijaan hätävarjelun liioittelua. Ajan kuluessa näytteenottoväliä voi harventaa, jos muutokset pysyvät poissa
  • Jos kohdunsuulle on kehittynyt pysyviä muutoksia, jotka ovat vaatineet hoitotoimenpiteitä, on silloin parasta sopia kontrolliväli yksilöllisesti naistentautien erikoislääkärin kanssa, ottaen huomioon koko tautihistoria ja hoidetun muutoksen laatu ja aste
  • Jos kondomit eivät ole käytössä, niin periaatteessa voisi olla viisasta ottaa aina jonkin ajan kuluttua uuden suhteen aloittamisesta klamydia ja noin vuoden päästä papa, koska juuri parisuhteen vaihtuessa on suurin riski saada uudenlaisia, aiemmin tuntemattomia pöpöjä!

Edellä olevan perusteella voit itse harkita, mikä olisi sopiva papa-tutkimusten väli omalla kohdallasi.

Kuinkas kumit?

Jos parisuhteet vaihtuvat useammin kuin kerran vuodessa, niin jo mielenrauhan takia lienee viisaampaa muistaa käyttää kondomia kuin käydä tiheästi papa- tai seksitautitutkimuksissa. Kondomi on ainoa väline, jolla voit uuden parisuhteen alussa yrittää huolehtia siitä, että et tartuta omia pöpöjäsi muille, etkä vastaavasti saa itsellesi uusia virus- ja bakteerituttavuuksia. Valitettavasti kondomikaan ei pysty aina takaamaan sataprosenttista suojaa tartunnoilta.

Jos virusmuutos ilmaantuu jo pidempään kestäneen parisuhteen aikana, niin kondomia ei tarvitse ruveta käyttämään; virus on kyllä jo ehtinyt vaihtaa omistajaa, tai tulee sen mahdollisesti tekemään joskus myöhemmin kun aiemmin saatu tartunta aktivoituu - sammuakseen jälleen kummaltakin osapuolelta ajan kuluessa. Eli pitkässä parisuhteessa pitänee hyväksyä se, että jossain vaiheessa kummankin aiemmin kenties saamat pöpöt saattavat päätyä vaihtoon; viimeistään näin on pakko menetellä silloin kun pitäisi saada perheenlisäystä aikaan.

Kondylooma ei aiheuta lapsettomuutta, vaan lapsettomuudelle altistaa klamydiatulehdus. Kondylooma ei haittaa raskaana ollessakaan, eikä vaikuta synnyttämiseen.

Apua, mitä teen?

Jos siis olet saanut papilloomavirustartunnan, niin ei aihetta paniikkiin! Katsele ympärillesi ja ajattele, että sama virus on/on ollut/tulee olemaan suurimmalla osalla ihmisistä. Useimpien tuttavapiirisi naisten - ja miestenkin - kohdalla lienee käynyt niin, että virus on ollut aikansa oireettomana ja parantunut pois, ja jos tänä aikana ei ole otettu papa-näytettä, niin hän ei ole tullut koskaan tietämään tartunnastaan. Eikä hän tällöin myöskään käy tavanomaista tiheämmin papa-tutkimuksissa, kuten tekee hänen syövällä säikytelty ystävättärensä joka on "kärähtänyt" viruksesta.

Joskus tällainen virustartunta tulee ilmi vasta vuosikymmenien jälkeen aiemmin saadun tartunnan aktivoituessa uudestaan aiheuttaen usein turhia epäilyjä uskottomuudesta. On myös hyvä huomata, että papilloomavirustartunta ei ole välttämättä merkki vallattomista seksiseikkailuista, sillä vaikka itse on elänyt siveästi kuin sipuli, niin kumppani saattaa tietämättään olla hyvinkin kaukaista perua viruksen kantaja.

Papilloomaviruksen kohdatessasi muistat vain toisinaan valvoa, ettei kohdunsuusi ole suivaantunut vieraista viruksista, ja omalta osaltasi voit yrittää rajoittaa epidemiaa tarpeen mukaan kondomia käytellen.

Artikkelin laati:
Gynekologian erikoislääkäri Harri Polvi

Artikkelin tarkisti 26.11.2012 SI


Avainsanat: Seksi, Seksitaudit, Kondylooma, Visvasyylä