Keliakia

Keliakia on sairaus, jossa viljatuotteiden (vehnä, ohra, ruis) sisältämä gluteeni vaurioittaa ohutsuolen limakalvoa. Tämän takia ravintoaineiden normaali imeytyminen suolistosta häiriytyy, mikä johtaa vähitellen erilaisiin puutostiloihin ja sitä mukaa useimmiten myös oireiluun. Keliakian todellista yleisyyttä ei tiedetä. Tämänhetkisen tutkimustiedon perusteella esiintyvyys väestössä on noin 1 %.

Oireet

Tyypillisimmät keliakian oireet ovat krooninen ripuli, vatsavaivat, laihtuminen ja anemia. Samoin lääkärin epäily ravinnon imeytymishäiriöstä voi johtaa keliakian jäljille. Edellä mainittujen oireiden lisäksi keliakia voi oireilla hammasvaurioina tai niveloirein, myös neurologisia oireita voi esiintyä. Tunnetaan lisäksi ns. ihokeliakia, jossa tyypillisenä oireena on kutina ja pienirakkulainen ihottuma kyynärpäissä, polvissa ja pakaroissa.

Diagnoosi  

Keliakian mahdollisuutta selviteltäessä useimmiten aloitetaan laboratoriotutkimuksilla, joiden perusteella voidaan paremmin määritellä jatkotutkimusten tarve. Lopullinen keliakiadiagnoosi perustuu ohutsuolesta otettavan koepalan tutkimukseen. Ihokeliakiatutkimuksissa otetaan näyte myös iholta. Yleensä keliakiaa selviteltäessä ei tehdä ruokavaliokokeiluja, joissain poikkeustapauksissa siihen voidaan kuitenkin ryhtyä.

Voiko keliakiaa ehkäistä? Entä pitäisikö hakeutua tutkimuksiin kaiken varalta?

Keliakian puhkeamista ei voi ehkäistä millään tavalla. Ei myöskään ole tietoa siitä, kannattaisiko koko väestöä seuloa oireettomien tai vähäoireisten keliakiapotilaiden tunnistamiseksi. Keliakian riski on selkeästi keskimääräistä suurempi potilailla, jotka sairastavat ns. autoimmuunisairauksia (esimerkiksi nuoruustyypin diabetes, monet kilpirauhassairaudet, Sjögrenin oireyhtymä, pälvikalju). Näihin potilasryhmiin kuuluvien tutkiminen keliakian varalta on nykykäsityksen mukaan järkevää. Myös lähisukulaisen keliakia lisää sairastumisriskiä.

Hoito  

Keliakian tärkein hoito on gluteeniton ruokavalio, jonka vaikutuksesta vaurioitunut ohutsuolen limakalvo yleensä parantuu ja ravinnon imeytyminen normalisoituu. Ruokavaliohoito on elinikäinen. Gluteeniton ruokavalio tulee jonkin verran "normaaliruokavalioa" kalliimmaksi. KELA maksaa tukea lisääntyneisiin ruokavaliokustannuksiin. Keliakiapotilaan seurannasta päättää hoitava lääkäri.

Gluteiinittomaan ruokavalioon ei pidä ryhtyä omin päin, ellei keliakiadiagnoosia ole varmistettu. Ruokavalion aikana keliakian aiheuttamat muutokset sekä ohutsuolessa että verikokeissa normaalistuvat, eikä diagnoosia enää pysty tekemään kun ruokavalio on ollut käytössä jonkin aikaa. Silloin saattaa jäädä epävarmaksi onko elinikäinen tiukka dieetti tosiaan tarpeellinen.

Keliakiaruokavaliosta poikkeaminen vaurioittaa ohutsuolta, mistä voi seurata paitsi oireiden pahentumista, myös ohutsuolisyövän suurentunut riski. Tämän takia ruokavalion noudattaminen on ehdottoman tärkeää.

Artikkelin laati:
LL Emma Virkki (ja LL Patrik Schroeder)

Tietolähteet:
Käypä hoito - suositus (Duodecim)
YKT (Duodecim)