Ylipaino/Lihavuus

Ylipaino määritellään useimmiten painoindeksillä (BMI), joka lasketaan seuraavasti
Paino kg / (pituus m)2
LASKURI

Alipaino: alle 18,5 kg/m2
Normaali paino :18,5-25 kg/m2
Ylipaino/lihavuus : yli 25 kg/m2

Lievä lihavuus: 25-30 kg/m2
Merkittävä lihavuus :30-35 kg/m2
Vaikea lihavuus: 35-40 kg/m2
Sairaalloinen lihavuus: yli 40 kg/m2

Rasva voi jakautua elimistössä eri tavoin. Erityisen haitallista on rasvan kertyminen sisäelimiin; sisälmysrasva. Se muuttaa aineenvaihduntaa, häiritsee maksan toimintaa ja altistaa elimistöä monille muutoksille, jotka yhdessä lisäävät metabolinen oireyhtymä (MBO) riskiä. Metabolisen oireyhtymän tiedetään puolestaan lisäävän sydän- ja verisuonisairauksien riskiä. MBO seulonnassa käytetään hyväksi vyötärön ympärysmittausta. Vyötärönympäryksen mitta ei ole yksinään kriteeri eikä diagnoosi, vaan karkea suuntaa antava mittari. Miehillä ihanne vyötärönympärys on alle alle 90cm, naisilla alle 80 cm.

Yleisyys ja merkitys

Lihavuus ja sen aiheuttamat sairaudet lisääntyvät koko maailmassa, kaikissa ikäryhmissä. Kun kehitysmaa kehittyy, väestö lihoo. Lihavuuteen liittyvä sairastaminen myös lisääntyy. Lihomisen syynä voidaan geneettisen alttiuden lisäksi pitää ns. länsimaisia elämäntapoja. Ihmiskunta on aikojen myötä "valikoitunut" ruuan tehokkaisiin hyväksikäyttäjiin. Liikunta on nykyisin vähäistä, ruoka runsasta ja rasvaista.

Painoindeksin yli 30 kg/m2 ylittää kaikista yli 55-v suomalaisista hieman yli 30%. Yli 55-vuotiailla naisista vyötärönympärys yli 90cm on 36%:lla, miehistä yli 100cm vyötärönympärys on 46%:lla (Aikuisten lihavuus, Käypä hoito 2002). Lasten ja nuorten lihavuus on kaksinkertaistunut viimeisen 20 vuoden aikana (Lasten lihavuus, Käypä hoito). Nuorten lihavuus on sairastamisen kannalta vaarallisempaa kuin vanhempien. Lihavuus usein "kertautuu". Karkeasti yleistäen voisi sanoa, että lihava nuori valitsee kaltaisensa kumppanin ja epäterveelliset elintavat siirretään perheen karttuessa seuraavalle sukupolvelle!

Lihavuutta kannattaa ennaltaehkäistä ja hoitaa, koska se altistaa monille sairauksille:

Nivelrikko, jalkojen turvotus ja säryt, kihti
Uniapnea, kuorsaus, astma
Hormonaaliset häiriöt (mm. kuukautiskierron häiriöt, lapsettomuus)
Eräät syövät (paksusuolen, munuaisten, rinta- ja kohtusyöpä)
Sappikivet, rasvamaksa, metabolinen oireyhtymä
Tyypin 2 diabetes
verenpainetauti, rasva-aineenvaihdunnan häiriöt, sepelvaltimotauti, aivohalvaus

Hoito

Lihavuuden hoitoa pidetään yleisesti vaikeampana kuin ennaltaehkäisyä. Lihavuus altistaa monille sairauksille, joiden kehittymistä voidaan hidastaa tai jopa estää laihduttamalla. Painonnousun hillitseminen voi olla joskus riittävä tavoite, useimmiten terveyden kannalta suositeltavaa on painon lasku 5-10%. Tällöin saattaa sisälmysrasvan määrä vähentyä jopa 20-40%. Laihdutuksen jälkeen painonhallinta on tärkeää, taipumus lihoa pysyy.

Terveellinen ruokavalio sisältää vain vähän kovaa eläinrasvaa ja suolaa sekä runsaasti kuituja. Erikoisdieeteistä ei ole hyötyä. Tavoitteena ovat pienetkin tottumusten muutokset, joita voi periaatteessa noudattaa lopun ikää.
Säännöllinen liikunta tehostaa aineenvaihduntaa. Kestävyysliikunta laskee verenpainetta, parantaa veren rasva-arvoja, nostaa mielialaa jne. Suositus on noin 30min lähes päivittäin. Kovaa urheilua ei välttämättä tarvita, vaan hyötyliikunta riittää. Liikunnan ei myöskään tarvitse olla yhtäjaksoista, vaan se saattaa koostua lyhyemmistäkin pätkistä. Ylipainoisen kannattaa aloittaa varoen kaikki sellainen liikunta, jossa kantavat nivelet (lonkat, polvet ja nilkat) kuormittuvat.

Elintapamuutoksia tukevaa hoitoa toteutetaan terveydenhuollossa sekä yksilöllisesti että ryhmissä. Myös psyykkiset seikat on huomioitava. Masentuneen ylipainoisen hoito ei ole laihdutus, mutta lievässä masennuksessa saattaa liikunnasta olla suuri apu.

Vaikka erikoisdieetit pääsääntöisesti ovat turhia, saattaa poikkeustapauksissa olla aiheellista käyttää esimerkiksiVLCD- dieettiä (very low calory diet). Tällainen tilanne on esimerkiksi ennen nivel- tai vatsaleikkausta tai lääkityksen tarpeen lisääntyessä. Tällaista dieettiä noudatetaan yleensä suunnitellusti terveydenhoitajan valvonnassa. Myös sivuvaikutuksia saattaa ilmaantua (esim. sappikivet).

Joskus vaikean lihavuuden hoitoon käytetään lääkkeitä, harvoissa valikoiduissa tapauksissa leikkaushoitoakin.

Artikkelin kirjoitti:
Yleislääketieteen erikoislääkäri Liisa Sorakivi

Sähköinen ruokapäiväkirja

Painonhallintaopas Painavaa asiaa kevyemmästä elämästä


Avainsanat: Ylipaino, Lihavuus