YTHS

Valkovuoto

Normaali valkovuoto

Valkovuoto on normaalia emättimen eritettä, jonka tehtävä on suojata ja puhdistaa emätintä. Valkovuoto muodostuu emättimen ja kohdun kaulan limakalvojen eritteistä ja limakalvoilta niiden jatkuvan uusiutumisen seurauksena irronneista soluista. Maitohappoa tuottavat sauvabakteerit muodostavat emättimen hallitsevan bakteerikannan, minkä seurauksena normaali emätinerite on hapan.

Naissukupuolihormonit, etenkin estrogeeni, säätelevät emätineritteen määrää ja koostumusta, minkä takia valkovuodon määrä vaihtelee naisen iän ja kuukautiskierron mukaan. Valkovuodon ilmaantuminen on ensimmäinen merkki murrosiän alkamisesta. Kuukautiskierron alkupuolella valkovuodon määrä lisääntyy ollen runsaimmillaan muutaman päivän ajan kierron puolivälissä ennen ovulaatiota, jolloin kohdunkaulan limaa erittyy runsaasti venyvänä ja kirkkaana. Kierron loppupuolella ovulaation jälkeen erite niukkenee ja muuttuu sitkeäksi. Ehkäisypillerien käytön aikana valkovuodon määrä yleensä vähenee. Raskauden aikana valkovuoto lisääntyy. Vaihdevuosien jälkeen emätinerite on niukkaa.

Lisääntynyt valkovuoto ja kutina

Lisääntynyt valkovuoto, kutina ja kirvely ovat yleisiä oireita, jotka voivat liittyä ulkosynnyttimien tai emättimen tulehdukseen, mutta oireisiin on monia muitakin syitä. Hyvä intiimialueen hygienia on tärkeää, mutta liiallinen pesu ja erityisesti saippuan käyttö kuivattavat ihoa ja limakalvoja. Hajusteet ja muut kemikaalit, tiukat, hankaavat vaatteet ja jatkuva pikkuhousunsuojien käyttö voivat olla oireiden syynä. Pitkäaikainen yhdistelmäehkäisyvalmisteiden käyttö voi aiheuttaa emättimen ja ulkosynnyttimien limakalvojen kuivuutta. Naisilla, joilla on atooppinen iho, esiintyy ulkosynnyttimien oireita muita enemmän.     

Myös allergiat ja ihosairaudet voivat aiheuttaa pitkäaikaista ulkosynnyttimien kutinaa. Esimerkiksi oireiden hoitoon käytetyt emätinpuikot tai voiteet voivat aiheuttaa kosketusallergiaa. Oireiden taustalla voi olla myös psyykkisiä syitä.

Tulehdukset

Runsas, väriltään tai koostumukseltaan muuttunut tai pahanhajuinen valkovuoto, johon voi liittyä ulkosynnyttimien kutinaa tai kirvelyä, viittaa emätintulehdukseen, joista tavallisin on hiivasienitulehdus (ks. Terveystietopankin Hiivatulehdus-artikkeli). Jos valkovuoto on veristä ja oireena on myös alavatsakipua, kyseessä voi olla ylempien sukuelinten tulehdus, kohtu- ja/tai munasarjatulehdus. Klamydian aiheuttamassa tulehduksessa poikkeavaan valkovuotoon voi liittyä myös virtsavaivoja, tiheä virtsaamistarve ja kirvelyä virtsatessa sekä ylimääräistä veristä vuotoa (Ks. Klamydia, Terveystietopankin Klamydia-artikkeli).

Hiivasienitulehduksen ohella bakteerivaginoosi on yleinen syy poikkeavaan valkovuotoon. Sen tyypillinen oire on lisääntynyt, pahanhajuinen, harmahtava, tasainen valkovuoto, johon voi liittyä myös kutinaa ja limakalvojen ärsytysoireita. Bakteerivaginoosi ei ole varsinainen tulehdus, vaan emättimen bakteerikannan häiriötila, jossa emättimen bakteerimäärä on lisääntynyt ja normaali maitohappobakteerikanta on korvautunut anaerobisilla bakteereilla. Oireinen bakteerivaginoosi hoidetaan joko suun kautta tai paikallisesti annettavalla lääkityksellä. Bakteerivaginoosin perimmäistä syytä ei tunneta. 

Miten toimin?

Jos oireet eivät viittaa tulehdukseen, mutta esiintyy häiritsevää kutinaa ja kuivuutta, on hyvä ensin arvioida, onko pesu- tai muissa intiimialueen hoitokäytännöissä korjattavaa. Ihon ja limakalvojen kuivuudesta johtuvaa kutinaa lievittää yleensä rasvaus. Ulkosynnyttimien alueelle suositellaan käyttämään ohuita ihonhoitoon tarkoitettuja öljyjä. Ellei oire ole rauhoittunut 2-3 viikon hoidon aikana, on aihetta varata aika lääkärin vastaanotolle.

Jos hiivatulehduksen oireet ovat selvät ja ennestään tutut, voi käyttää apteekin itsehoitolääkkeitä. Ensisijaisena hoitona suositellaan paikallishoitoa, 1-3 päivän emätinpuikko- ja tarvittaessa  ulkosynnyttimiin voidehoitoa 1-2 viikon ajan. Toinen hoitovaihtoehto on suun kautta otettava hiivatulehduksen lääke flukonatsoli 150 mg. Ellei itsehoito auta, pitää hakeutua tutkimuksiin.

Muissa tilanteissa tutkimukset ovat aiheelliset aina, kun esiintyy tulehdukseen viittaavia oireita, etenkin, jos epäilee sukupuoliteitse tarttuvaa tulehdusta, valkovuodon lisäksi esiintyy verensekaista valkovuotoa, virtsavaivoja, vatsakipua tai yleisoireita.

Lue lisää Terveyskirjaston Valkovuoto-artikkelista.

Lähteet:
Vilska S, Innilä S. Valkovuoto ja vulvovaginiitit. Kirjassa Kunttu K, Komulainen A, Makkonen K, Pynnönen P (toim.) Opiskeluterveys. Kustannus Oy Duodecim 2011, s 263-265.
Paavonen J. Gynekologiset infektiot. Kirjassa Ylikorkala O, Tapanainen J (toim.) Naistentaudit ja synnytykset. Kustannus Oy Duodecim 2011, s 286-300. 

Artikkelin laati:
Sirpa Vilska
26.4.2013



Avainsanat: Gynekologia, Valkovuoto

Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö | Töölönkatu 37 A 00260 Helsinki | Toimipisteiden osoitetiedot | Sivukartta