Silmäsairaudet ja valontaittovirheet

Valontaittovirheet | Valontaittovirheiden aiheuttamat oireet | Yhteisnäön häiriöt ja niihin liittyvät oireet | Punainen silmä

Valontaittovirheet

Silmän valontaittovirheet luokitellaan kolmeen pääryhmään: 

  • kaukotaitteisuus (pitkänäköisyys, hyperopia)
  • likitaitteisuus (likinäköisyys, myopia)
  • hajataitteisuus (astigmatismi)

Muut valontaittovirheet ovat hyvin harvinaisia.

Kaukotaitteisessa silmässä taittavien väliaineiden (sarveiskalvo ja mykiö) taittovoima on liian pieni silmän pituuteen nähden. Polttopiste on silmän takana. Likitaitteisessa silmässä taittovoima on puolestaan liian suuri silmän pituuteen nähden. Polttopiste on verkkokalvon edessä. Hajataitteisessa silmässä taittovoima on erilainen eri tasoissa. Tällöin ei muodostu polttopistettä vaan polttoviiva.

Meidän kaikkien silmissä on yleensä jonkin asteinen valontaittovirhe, sillä oikeataittoisuus ( = ei valontaittovirhettä, emmetropia) on erittäin harvinainen. Me kaikki emme kuitenkaan tarvitse valontaittovirheen optista korjausta.

Silmän kokonaistaittovoimasta ( n. 60 dioptriaa=d ) sarveiskalvon osuus on n. 2/3 (n. 40 d ) ja mykiön n. 1/3 ( n. 20 d ). Nuori henkilö voi kuitenkin lisätä mykiönsä taittovoimaa. Kun normaalitaitteisten silmien katse tarkennetaan lähietäisyydelle, se edellyttää silmän taittovoiman lisäämistä (mukauttaminen, akkommodaatio), jotta lähietäisyydellä olevasta kohteesta muodostuisi tarkka kuva verkkokalvolle. Kaukotaitteinen henkilö pystyy korjaamaan taittovirheensä tällä samalla tavalla kauas katsoessaan eikä tästä syystä nuorena tarvitse optista korjausta. Likitaitteisella ei ole samankaltaista korjausmahdollisuutta. Tämän vuoksi valtaosa nuorista silmä- tai piilolasien käyttäjistä on likitaitteisia.

Silmän taittovoima muuttuu yksilön kasvun myötä. Useimmat vastasyntyneet ovat kaukotaitteisia. Kasvuun liittyy myös silmän pituuden kasvaminen. Tällöin kaukotaitteisuus vähenee siitä, mitä se on ollut vastasyntyneenä. Silloin kun silmän pituuskasvu on liiallinen silmän taittovoimaan nähden, polttopiste siirtyy verkkokalvon etupuolelle, jolloin kaukotaitteisuus muuttuu likitaitteisuudeksi. Tätä kehitystä säätelevät perintötekijät kuten muutakin pituuskasvua. Silmän pituuskasvu jatkuu keskimäärin 24-25 ikävuoteen saakka. Nopeinta se on samaan aikaan kuin muukin pituuskasvu.

Valontaittovirheiden aiheuttamat oireet

Kaukotaitteisuus ei lapsilla ja nuorilla välttämättä aiheuta minkäänlaisia oireita. Toisaalta se lapsuusiässä saattaa johtaa yhteisnäön häiriöihin, pahimmillaan ilmeisen karsastuksen ja toisen silmän toiminnallisen heikkonäköisyyden ilmaantumiseen. Nämä edellyttävät silmätautien erikoislääkärin hoitoa ja seurantaa. Kysymykseen saattaa tulla karsastuksen hoidossa tarvittava leikkaushoito. Lievemmissä tapauksissa oireena ensisijaisesti esiintyvät lähietäisyydelle katsottaessa ilmaantuvat hankaluudet kuten pitkäkestoiseen lukemiseen liittyvä luettavan tekstin ajoittainen sumeneminen ja silmien/yleinen väsyminen. Oireiden ilmaantumisen todennäköisyys lisääntyy iltaisin/öisin jolloin elimistö muutoinkin on väsynyt. Ikääntymiseen liittyy mukauttamiskyvyn (akkommodaatio) heikkeneminen ja herkempi oireiden ilmaantuminen.

Likitaitteisuuden oireena on alentunut erotuskyky kauas katsottaessa. Kaukana olevat kohteet näkyvät "suttuisina". "Siristämällä", luomirakoa kaventamalla, erotuskykyä kauas pystytään parantamaan. Pitkäkestoinen siristely aiheuttaa väsymis/kipuoireita silmien seudussa. Likitaitteinen henkilö pyrkii lähemmäs katsottavaa kohdetta nähdäkseen tarkemmin. Oireiden esiintymistä lisää valaistuksen väheneminen, hämärä, jolloin mustuainen laajenee ja "siristystarve" lisääntyy.

Pieni hajataitteisuus ei välttämättä aiheuta oireita. Riittävä määrä aiheuttaa sen, että kohde ei ole tarkka kauas eikä lähelle. Hajataitteisuus esiintyy samanaikaisesti kauko- ja likitaitteisuuden kanssa ja tällöin mukaan tulevat näiden taittovirheiden aiheuttamat oireet.

Ikänäköisyydellä (presbyopia) tarkoitetaan sitä, että mukauttaminen (akkommodaatio) on käynyt riittämättömäksi katseen tarkentamiseksi lähietäisyydelle. Mykiön kyky pyöristyä ja lisätä taittovoimaa vähenee vuosien/vuosikymmenien kuluessa. Normaalitaitteisella henkilöllä oireet ilmaantuvat 40-50 vuoden ikäisenä. Kaukotaitteisilla jopa nuorempana.

Valontaittovirheiden optinen korjaaminen tapahtuu sanka- tai piilolasien avulla. Kaukotaitteisuus korjataan kuperilla ( + ) - linsseillä ja likitaitteisuus koverilla ( - ) - linsseillä. Hajataitteisuus korjataan linsseillä, joiden taittovoima on erilainen eri tasoissa ns. sylinterilinsseillä. Taittovirheiden korjaus on nykyisin mahdollista myös leikkauksella. Viimeksi on käyttöön tullut laserlaitteella suoritettava sarveiskalvon pinnan kaarevuuden/kaarevuuksien muutos. Ikänäköiset henkilöt tarvitsevat kaksi- tai moniteholinssin pystyäkseen tarkentamaan katseensa eri etäisyyksille.

Optinen korjaus saa aikaan tarkan kuvan muodostumisen silmän verkkokalvolle, mistä se kulkeutuu hermoyhteyksien välittämänä isojen aivojen takaosaan, primaariseen näkökeskukseen, jossa näkeminen tapahtuu. Hieman karrikoiden ilmaistuna silmillä katsotaan ja aivoilla nähdään.

Varsin usein kuulee väitettävän, että optisen korjauksen käyttäminen tai toisaalta käyttämättä jättäminen lisää silmän valontaittovirhettä. Kun tavanomaisen taittovoiman muutoksen aiheuttaa silmän pituuskasvu, on vaikea ymmärtää mihin väitteet perustuvat. Optinen korjaus vaikuttaa kohteesta verkkokalvolle muodostuvan kuvan tarkkuuteen.

Tavanomainen väite on myös se, että jos ottaa käyttöönsä optisen korjauksen, niin siihen tottuu eikä tule enää toimeen ilman. Tämä pitää osin paikkansa. Valtaosa meistä pitää siitä, että näkee tarkasti eri etäisyyksille. Silloin kun valontaittovirheiden vuoksi vaivaton ja tarkka näkeminen ei onnistu ilman optista korjausta, niin toisena vaihtoehtona on epätarkka näkeminen ja siihen liittyvät oireet/vaivat.

Yhteisnäön häiriöt ja niihin liittyvät oireet

 Silmien yhteisnäkö voidaan jakaa kolmeen tasoon:

  • Samanaikainen havaitseminen eli nähdään kummankin silmän välittämä kuva
  • Molempien silmien
  • Etäisyyksien arvioimiskyky (stereonäkö).välittämän kuvan muodostaminen yhdeksi kokonaisuudeksi (fusio),

Yhteisnäkö ei ole myötäsyntyinen ominaisuus, vaan se opitaan vuosien kuluessa. Yhteisnäön kehitys jatkuu tutkimusten mukaan 13 - 15 vuotiaaksi saakka. Aivoissa on yhteisnäön keskus, joka huolehtii silmien kohdistumisen katsottavaan kohteeseen säätelemällä silmiä liikuttavien lihasten toimintaa.

Täysin samansuuntaiset silmät kaukaisuuteen katsottaessa ovat harvinaisuus. Katsesuunnat pyrkivät silloin kun katsetta ei kohdisteta tiettyyn kohteeseen kaukotaitteisilla yleensä sisäänpäin (nenää kohti) ja likitaitteisilla yleensä ulospäin (korvia kohti). Jos silmien yhteisnäkö on kehittynyt normaalisti, yhteisnäön keskus huolehtii silmien katsesuuntien kohdistumisesta ja katsesuuntien erisuuntaisuus pysyy piilossa.

Käytännöllisesti katsoen meillä kaikilla on piilevä karsastustaipumus (phoria). Piilevän karsastuksen suunta ja määrä on tutkimuksin selvitettävissä. Piilevästä karsastuksesta ei välttämättä ole minkäänlaisia oireita, jos erisuuntaisuustaipumuksen määrä on vähäinen ja fusiokyky riittävän laaja-alainen.

Puutteellinen silmien yhteisnäkö voi aiheuttaa tarkkaan katseluun liittyvää silmien/yleistä väsymistä ja/tai päänsärkyä, joka tavallisesti paikallistuu silmien seutuun tai otsaan. Kaksoiskuvat, kohteen näkyminen kahtena, voivat olla aihe hoitotoimenpiteille.

Yhteisnäön keskuksen toimintaa heikentävät mm. väsyminen, eräät lääkeaineet (etenkin psyyken lääkkeet) ja alkoholin nauttiminen. Tällöin kaksoiskuvien ilmaantumisen todennäköisyys lisääntyy tilapäisesti. Jos muissa yhteyksissä kaksoiskuvien tai muiden oireiden ilmaantuminen tapahtuu herkästi, ovat tarkemmat tutkimukset ja hoitotoimenpiteetkin usein paikallaan.

Hoitomahdollisuuksia silmien yhteisnäöstä aiheutuvien oireiden poistamiseksi on useita. Ensisijaisesti kysymykseen tulee silmien valontaittovirheiden korjaaminen optisin menetelmin. Jos tämä ei ole riittävää, kysymykseen tulee ortoptinen harjoitushoito, jonka avulla parannetaan silmien yhteisnäön keskuksen toimintavalmiuksia. Oireiden tästäkin huolimatta jatkuessa on silmien asennon korjaaminen leikkaustoimenpitein todennäköisesti tarpeellista.

Aikuisiässä saattaa myös erilaisten lähinnä päähän kohdistuvien tapaturmien seurauksena ilmaantua ilmeinen karsastus ja pysyvät kaksoiskuvat. Tällöin leikkaushoito ensisijaisena hoitona on todennäköinen. 

Punainen silmä

Silmien punoituksen aiheuttaa tavallisesti verisuonten laajeneminen. Laajenemisen voivat aiheuttaa useat eri tekijät. Ilmeisesti yleisimmät aiheuttajat ovat erilaiset ulkoiset ärsykkeet kuten tuuli, lämpötilavaihtelut, tupakansavu ja muut ilmassa olevat epäpuhtaudet, uima-altaiden desinfektioaineita sisältävä vesi, pitkäkestoinen valvominen ja lukeminen sekä näihin usein liittyvä silmien hierominen.

Eräillä lääkeaineilla on verisuonia laajentava vaikutus kuten alkoholillakin. Myös hasiksen käyttö voi aiheuttaa silmien punoitusta.

Verisuonten laajenemiseen liittyy usein silmän pintaa peittävän sidekalvon epätasaisuus. Tällöin silmiä räpyteltäessä ja liikuteltaessa ne saattavat tuntua kuivilta/hiekkaisilta ikään kuin silmän pinnalla olisi vierasesineitä ja oireistoon voi liittyä myös silmien vetistäminen.

Yskänuhakuumeeseen varsin tavanomaisesti liittyy myös silmien sidekalvojen ärtyminen . Silmät punoittavat, vetistävät ja etenkin aamuisin niissä on eritteitä, rähmää. Jos oireet ovat häiritsevät/ haittaavat, on syytä pyytää yleislääkäriä kirjoittamaan lääkemääräys silmätipoille samalla kun muillekin tarvittaville lääkkeille. Sidekalvot voivat toki tulehtua ilman yleissairauttakin. Tulehdus voi esiintyä myös vain toisessa silmässä.

Punoituksen aiheuttajina tulevat kysymykseen myös silmiin tai silmien seutuun kohdistuneet vammat sekä muut silmäsairaudet kuten värikalvon/suonikalvoston tulehdukset tai silmänpainetauti.

Etenkin silloin kun näöntarkkuus on merkitsevästi alentunut, kipu on voimakas, runsas punoitus on toispuoleinen, on silmätautien erikoislääkärin tutkimus ja hoito paikallaan.

Punoittavien silmien aiheuttaja voidaan usein selvittää ja joissakin tapauksissa hoitaakin terveydenhoitajan vastaanotolla. Jos itse epäilet silmävaivojen syyksi allergiaa, voit kysyä hoito-ohjeita myös puhelimella terveydenhoitajalta.


Artikkelin laatinut:
Silmätautien erikoislääkäri Ville Laaka